Sisätaudit

 
 
palvelut - sisätaudit - ruoansulatus.jpg

KROONISTEN RUOANSULATUSKANAVASAIRAUKSIEN TUTKIMUKSET
(krooninen ripuli, toistuvat ähkyt, laihtuva hevonen, käytösmuutokset/kipukäyttäytyminen)

Hevosen yleisimmät krooniset ruuansulatuskanavan sairaudet ovat mahahaava, paksusuolen hiekkakeräymät sekä tulehdukselliset suolistosairaudet. Nämä kaikki voivat aiheuttaa akuutteja ähkyoireita, kuten syömättömyyttä, vaihtelevan rajuja kipuoireita sekä epänormaalia ulostamista (liian vähän ulostetta, ulostamistarvetta, ripulia tms). Useimmin oireet ovat kuitenkin kroonisempia ja voivat näkyä ainoastaan hevosen haluttomuutena liikkua, satulavyön/silojen kiristämisen vastusteluna yms. Mikäli oireet liittyvät ainoastaan ratsastettavuuteen/ajettavuuteen on suositeltavaa sulkea ensin pois ontumaperäinen syy oireilulle. 


Tutkimukset lyhyesti:

Mahalaukun tähystys: 
Miksi: tehdään mikäli epäillään mahahaavaa, ohutsuolen haavaumia, mahalaukun hidastunutta tyhjenemistä tai mahalaukun impaktiota
Miten valmistaudun: 16 h paasto ennen varattua aikaa, vesi saa olla esillä

Vatsaontelon röntgenkuvaus:
Miksi: hiekkakeräymä-epäily
Miten valmistaudun: Hevosta ei tarvitse valmistella mitenkään. Mukana on hyvä olla yksi omainen joka voi pitää hevosesta kiinni röntgenissä (yli 18-vuotias eikä raskaana)

Vatsaontelon ultraäänikuvaus:
Tutkimuksessa arvioidaan maksan, munuaisten ja pernan koko ja ulkonäkö sekä suoliston seinämän paksuus ja liikkuvuus ja vatsaontelonesteen määrä ja ulkonäkö
Miksi: suolistotulehdus-epäily, laihtuva hevonen, krooninen ripuli yms
Miten valmistaudun: Hevosta ei tarvitse valmistella mitenkään mutta sen karvoja saatetaan joutua klippaamaan.

Ruuansulatuskanavan koepalat:
Koepaloja voidaan ottaa mahalaukusta, ohutsuolen alkuosasta sekä peräsuolesta
Miksi: parantumaton mahahaava, kasvainsairauksien diagnosointi, tulehduksellinen suolistosairaus
Miten valmistaudun: Hevosta ei tarvitse valmistella mitenkään peräsuolen koeplan ottoon. Ruunasulatuskanavan etuosan koepalat otetaan mahalaukun tähystyksen yhteydessä ja niihin vaaditaan siis 16h paasto.  

Imeytymistesti:
Miksi: Imeytymistesti on osa tulehduksellisen suolistosairauden (ns IBD) diagnostiikkaa ja sillä selvitetään ohutsuolen toimintaa. Testiä käytetään myös IBD:n ennusteen arvioinnissa
Miten valmistaudun: Hevonen paastotetaan 12 h ennen testin alkua. Väkirehuja ei anneta lainkaan testiä edeltävänä päivänä. Hevonen tuodaan sairaalalle paastoamaan klo 18 mennessä edellisenä päivänä

Rektaalitutkimus:
Miksi: Akuuttien ähkyjen lisäksi rektaalitutkimus voidaan tehdän kroonisten ruuansultauskanavan sairauksien yhetydessä, varsinkin jos hevosella on toistuvia ähkyjä. 
Miten valmistaudun: Hevosta ei tarvitse valmistella mitenkään

Vatsaontelonestenäyte:
Miksi: Vatsaontelonestenäyte otetaan osana IBD diagnostiikkaa ja varsinkin mikäli epäillään kasvainsairautta
Miten valmistaudun: Hevosta ei tarvitse valmistella mitenkään
 

 
palvelut - sisätaudit - hengitystietutkimukset.jpg

HENGITYSTIETUTKIMUKSET

Hevosen hengitystiesairaudet voidaan jakaa kahteen päätyyppiin, infektiivisiin ja ei-infektiivisiin (mm. astmatyyppiset sairaudet). Infektiivisiin sairauksiin kuuluvat erilaiset virustartunnat, pääntauti, keuhkoputkentulehdus sekä keuhkokuume.
Infektiivisiin sairauksiin liittyy yleensä aina kuume, yskä ja/tai sierainvuoto. Tällaisissa tapauksissa tavallisimmat tutkimukset ovat yleistutkimuksen lisäksi verinäytteet (tulehdusarvot), hengitysteiden tähystys mukaan lukien ilmapussit (pääntaudin varalta) , mahdollinen viljelynäytteen otto henkitorvesta sekä joissain tapauksissa keuhkojen ultraäänitutkimus ja röntgenkuvaus

Astmatyyppisissä sairauksissa on tärkeää sulkea pois infektio ja siksi tässäkin tapauksisessa aloitetaan tutkimus yleistutkimuksella ja verinäytteellä (tulehdusarvot). Näiden lisäksi hevonen yleensä tähystetään. Lisäksi voidaan ottaa valtimonäyte keuhkojen toiminnan eli valtimoveren happipitoisuuden määrittämiseksi, ns keuhkohuutelunäyte sekä keuhkojen röntgenkuvat

 
palvelut - sisätaudit - sydänsairaudet.jpg

SYDÄNSAIRAUDET

Hevosella todetaan kahdenlaisia sydänsairauksia. Nämä ovat joko sydämen rakenteeseen tai sydämen rytmiin liittyviä (ns rytmihäiriöt)

Hevosen sydämen toimintaa voidaan tutkia ns EKG-tutkimuksen avulla. Tämän avulla pyritään päättelemään onko hevosella vakava vai harmiton rytmihäiriö sekä paikantamaan rytmihäiriön sijainti sydämessä. EKG tutkimus voidaan tehdä sekä paikallaan seisovalle hevoselle että rasituksen aikana. Hevonen voidaan myös jättää esimerkiksi 24h ajaksi EKG-seurantaan

Sydämen rakennetta tutkitaan ultraäänitutkimuksen avulla. Tässä tutkimuksessa arvioidaan sydämen koko ja läppien sekä koko sydämen toiminta ja voidaan nähdä onko esimerkiksi läppävuoto aiheuttanut sydämelle jo ylimääräistä rasitusta ja arvioida voiko hevosella edelleen ratsastaa tai ajaa. 

EKG- ja ultraäänitutkimuksen lisäksi voidaan tutkia verinäytteen avulla elektrolyyttipitoisuuksia sekä sydänentsyymiarvo sydänlihastulehduksen varalta

Nämä tutkimukset on suositeltavaa tehdä mikäli eläinlääkärisi on todennut hevosella rytmihäiriön tai ns sivuäänen sydämessä. Tutkimuksia varten hevosta ei tarvitse valmistella mitenkään. 
 

 
palvelut - sisätaudit - silmäsairaudet.jpg

SILMÄSAIRAUDET

Hevosten silmäsairaudet ovat yleensä joko tapaturmaisia tai tulehduksellisia.
Hevosen silmäsairaudet muistuttavat oireiltaan toisiaan, eikä pelkkien ulkoisten oireiden perusteella voida tietää varmasti mistä sairaudesta on kyse. Tulehduksellinen silmäsairaus, ns uveiitti tai keratiitti vaatii kuitenkin hyvin erilaisen hoidon verrattuna esim sarveiskalvon haavaumaan. 

Toisaalta tapaturmainen vamma, esimerkiksi vaurio sarveiskalvossa, on aina myös tulehdusriski ja yksi sairaus johtaa helposti toiseen tilan pitkittyessä. Kaikki hevosten silmäsairaudet tulisikin tutkia ja hoitaa mahdollisimman nopeasti. Alustava tutkimus voidaan tehdä tallioloissa, mutta toistuvissa ongelmissa on suositeltavaa tutkituttaa hevonen klinikalla.

Ota pikaisesti yhteyttä eläinlääkäriin, jos hevosellasi on epänormaalia vuotoa silmästä, silmien siristelyä, luomien turvotusta tai muuta oireilua.

 

 
palvelut - sisätaudit - aineenvaihdulliset.jpg

AINEENVAIHDUNNALLISET SAIRAUDET (MUKAANLUKIEN LIHASSAIRAUDET)

Eläinlääkäri tekee diagnoosin historian ja oireiden perusteella sekä tyypillisesti verinäytteen avulla. Verinäytteestä katsotaan ainakin lepolihasarvot ja tarvittaessa tehdään ns lihasrasitustesti jossa hevosen lihasarvoja mitataan ennen ja jälkeen rasituksen. Lisäksi voidaan ottaa koepala lihaksesta sekä mikäli epäillään perinnöllistä sairautta voidaan selvittää hevosella mahdollisesti oleva altistava geeni joko veri- tai jouhinäytteestä.


 

 
palvelut - sisätaudit - aineenvaihdulliset2.jpg

AINEENVAIHDUNNALLISET SAIRAUDET

Hevosen Cushingin tauti eli aivolisäkkeen keskilohkon toimintahäiriö (PPID)

Tämä sairaus johtuu aivolisäkkeen keskilohkon toimintahäiriöstä mistä taudin nimikin tulee (PPID; pituitary pars intermedia dysfunction). PPID-oireyhtymä tunnetaan paremmin nimellä hevosen Cushingin tauti. Cushing-sana on kuitenkin hieman harhaanjohtava sillä ihmisillä Cushingin tauti tarkoittaa sairautta aivolisäkkeen etulohkossa ja on siten eri asia. 

PPID on erityisesti ikääntyvien hevosten sairaus, ja onkin arvioitu että 15% yli 15-vuotiaista hevosista sairastaa tätä tautia, ja taudin todennäköisyys kasvaa mitä vanhemmaksi hevonen elää. Sairaus on mahdollinen kuitenkin jo nuoremmilla, jopa alle 10-vuotiailla hevosilla. Siihen voi sairastua mikä tahansa hevonen, poni tai aasi ikään, sukupuoleen ja käyttöön katsomatta. 

Diagnoosi:
Sairautta tulisi epäillä erityisesti, mikäli hevosella on kaviokuume, pitkä karva tai toistuvia infektioita. Eläinlääkäri diagnosoi sairauden esitietojen sekä yleisimmin yksittäisen verinäytteen (ns ACTH-testi ja usein lisäksi veren glukoosi- ja insuliinipitoisuus) perusteella. ACTH-testillä mitataan aivolisäkkeen tuottaman hormonin (ACTH) pitoisuutta verenkierrossa. Tämä hormoni on normaalistikin koholla hevosen ollessa sairas eli mikäli hevosella on esimerkiksi kaviokuume tulisi odottaa, kunnes oireet ovat hellittäneet ennen testin tekemistä. Lisäksi hormonipitoisuus vaihtelee vuodenajoittain ja alkavan taudin saakin parhaiten kiinni elo-lokakuussa jolloin terveiden ja sairastuneiden yksilöiden hormonipitoisuudet eroavat selkeimmin toisistaan.  

Mikäli testin tulos on negatiivinen, mutta hevosen oireet tai sairaushistoria puoltavat sairautta, voidaan tehdä ns ACTH-stimulaatiotesti. Tässä hevosesta otetaan ensin ns ACTH lepoarvo. Tämän jälkeen eläinlääkäri antaa hevoselle TRH-hormonia, ja ottaa uuden ACTH näytteen tämän jälkeen (ns kakkosnäyte). Sairastuneilla hevosilla ACTH-pitoisuus nousee terveitä hevosia korkeammaksi kakkosnäytteessä ja tällä testillä voidaan saada kiinni hevosia jotka ovat vasta taudin alkuvaiheessa. Toinen vaihtoehto on toistaa testi 3-6 kk kuluttua ja/tai syksykuukausina. Testin toistaminen kannattaa, jotta sairastuneet yksilöt löydettäisiin jo taudin alkuvaiheessa jolloin lääkitys voidaan aloittaa jo ennen kuin hevosella ilmenee voimakkaampia oireita. 
 

Hevosen metabolinen oireyhtymä (EMS, Equine Metabolic Syndrome)

Hevosen metabolinen oireyhtymä muistuttaa ihmisen kakkostyypin diabetesta. Siinä hevosen elimistö ei vastaa insuliiniin mistä seuraa taudille tyypilliset oireet. Tyyppipotilas on nuori aikuinen, ns ”easy keeper” eli hyvin helposti lihova hevonen tai poni. Tauti on yleisempi roduilla, jotka ovat kehittyneet elämään karuissa olosuhteissa, kuten shetlanninponi. Ponirodut ovat alttiimpia kuin hevoset, mutta tautia esiintyy myös yleisesti hevosroduilla, erityisesti arabeilla ja quartereilla. Lihavuuden ohella yleisin varsinainen sairauden oire on kaviokuume, mikä sekin johtuu vääränlaisesta sokeriaineenvaihdunnasta elimistössä. Nämä hevoset eivät kestä sokeria ravinnossaan, ja varsinkin laidunruohon sisältämä sokeri, ns fruktaani, on erityisen haitallista. Tauti on jossain määrin perinnöllinen. Geneettisen alttiuden lisäksi riskitekijöitä ovat vähäinen liikutus sekä ns liian hyvä rehu (laidunruoho, ravinteikas heinä, väkirehut). 

Diagnoosi:
Eläinlääkäri tekee diagnoosin hevosen ulkonäön, mahdollisten kaviokuumeoireiden sekä verinäytteiden avulla.  Pitkälle edenneessä sairaudessa todetaan kohonnut insuliinipitoisuus ns leponäytteestä. Tällöin verinäyte otetaan hevoselta heinäaterian syönnin jälkeen, kuitenkin niin että väkirehujen syönnistä on ideaalisti kulunut vähintään 4 tuntia. Koska tällä testillä saadaan kiinni vain pitkälle edenneet sairastuneet yksilöt, lepoarvon sijaan voidaan tehdä ns sokerirasitustesti. Tässä testissä eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan annetaan hevoselle esim maissisiirappia ja insuliiniarvo mitataan 60-90 min siirapin annon jälkeen.  
 

 
palvelut - sisätaudit - hermostolliset sairaudet.jpg

HERMOSTOLLISET SAIRAUDET

Hermostolliset sairaudet ovat onneksi Suomessa harvinaisia. Hermostolliset sairaudet aiheuttavat vauriokohdasta riippuen joko liikkumisongelmia tai esim nielemisongelmia. Hermostollisissa sairauksissa on tärkeintä paikallista vaurioalue. 

Yleisin hermostollinen sairaus Suomessa on ns wobbler. Tämä on hitaasti kehittyvä kasvuhäiriöperäinen saiarus, jossa kaularangan luustomuutos painaa selkäytimen hermoja aiheuttaen tyypillisesti takajalkojen horjuvan liikkeen. Näissä tapauksissa otetaan usein röntgenkuvat kaularangasta. Joissain tapauksissa tehdään ns selkäytimen varjoainekuvaus (myelografia)