palvelut - hammassairaudet - suuntutkimukset.jpg

SUUN TUTKIMUKSET

Jokaisen hevosen suu ja hampaat tulisi tarkastaa noin 6-12 kk välein (nuorilla ja vanhoilla jopa useammin). Hyvä tutkimus tehdään rauhoitetulle hevoselle suun huuhtelun jälkeen suunavaajaa, hyvää valoa, peiliä ja koettimia käyttäen. Rauhoittaminen on tarpeen, jotta hampaiden jokainen väli ja pinta saadaan tutkittua kunnolla. Lisäksi tutkimus on hevoselle miellyttävämpi ja turvallisempi rauhoituksessa. Esimerkiksi diastemat eli hammasvälitulehdukset ja niihin liittyvät kivuliaat ientaskut voivat jäädä huomaamatta, jos hevonen vastustelee tutkimusta. Nämä on kuitenkin tärkeä saada diagnosoitua ja hoidettua, sillä ne ovat kivuliaita ja eteneviä sairauksia. 

Myös nuoren hevosen suu kannattaa tarkastaa säännöllisesti, sillä suussa tapahtuu paljon ensimmäisten elinvuosien aikana. Sudenhampaat puhkeavat noin 70%:lle hevosista noin 5–6 kk iässä. 2,5–5 vuoden iässä maitohampaat vaihtuvat pysyviin. Ratsastavat maitohampaat ja niiden alle kertyvä rehu voivat aiheuttaa ongelmia. Mikäli purentavirhe, esimerkiksi rivistään siirtynyt hammas, havaitaan nuorella hevosella voidaan se useimmiten korjata säännöllisellä purennan korjauksella. 

Hampaiden terveydenhoidossa tärkeintä on ongelmien varhainen tunnistaminen ja niihin reagointi sekä hoitotoimenpiteiden suorittaminen ajoissa. Tiedetään että esimerkiksi infundibulaarinen karies tulee lopuksi pitkälle edetessään halkaisemaan hampaan, jolloin ainoa hoitovaihtoehto on hampaan poisto. Hammas voidaan kuitenkin hoitaa paikkaamalla ennen kuin se halkeaa. Tästä syystä on tärkeää, että karies tunnistetaan riittävän ajoissa.

 
palvelut - hammassairaudet - purennankorjaus.jpg

PURENNAN KORJAUKSET

Purennan korjauksella voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa hammassairauksia. Tavallisia purennankorjauksella hoidettavia asioita ovat koukut, ylikorostuneet poikittaisharjanteet ja vastinparin puuttumisesta tai epätasaisesta puhkeamisesta johtuvat korkeaksi kasvavat hampaat. Lisäksi rivistään siirtyneitä hampaita voidaan palauttaa riviin toistuvalla purennan korjauksella.  

Poskihampaat voivat olla ylä- tai alapurennassa, vaikka etuhampaat ovatkin neutraalissa purennassa ja päin vastoin. Kun hampaalla ei ole vastinparia koko purentapinnalla, hammas tai sen osa kasvaa normaalia korkeammaksi. Tällöin muodostuu koukku useimmiten ensimmäiseen yläposkihampaaseen takimmaiseen alaposkihampaaseen. 

Poskihampaissa on normaalistikin purupinnalla kaksi poikittaista harjannetta ja vastahampaissa on vastaavasti uurre sillä kohtaa. Joskus nämä harjanteet ovat normaalia suuremmat johtuen esimerkiksi epänormaalista purentaliikkeestä tai kivusta. Ylikorostunut poikittaisharjanne voi olla myös diasteeman vastakkaisella puolella ja painaa rehua hammasväliin.

 
palvelut - hammassairaudet - diastema.jpg

DIASTEMAHOIDOT

Diastemalla tarkoitetaan hampaiden väliä johon kertyy rehua. Diastemoja on eriasteisia, lievimmillään rehua on vain vähän ja se on helposti poistettavissa eikä tällöin aiheuta ongelmaa hevoselle. Rehu voi painua syvälle ikenen alle ja aiheuttaa tulehdusta, kipua ja pahaa hajua suusta. OIreena voi olla rehun pudottelu. Diastema voi muodostua jos hammasrivi ei ole aivan suora ja hampaat ovat toisiinsa nähden vinossa. Nuorella hevosella diasteema voi liittyä hampaiden vaihtumiseen ja diasteema voi korjautua, kun kaikki hampaat ovat vaihtuneet ja puhjenneet. Purentavirhe voi altistaa diastemalle, jos hampaasen kohdistuu epänormaali purentapaine ja hammas alkaa kääntyä tai työntyä, jolloin muodostuu väli. Diastema on yleinen ja merkittävä vanhoilla hevosilla. Poskihampaat kapenevat normaalisti juurta kohden. Hampaat puhkeavat jatkuvasti eli hampaat kapenevat iän myötä ja näin välejä voi muodostua.  

Diastemoja hoidetaan puhdistamalla ja diasteman täyttämisellä. Lisäksi purennankorjauksella voidaan usein vaikuttaa diasteman syyhyn. Mikäli tämä ei auta, voi olla tarpeen tehdä diasteman avarrus, jossa hampaiden väliä laajennetaan, jolloin rehu ei pakkaannu hampaiden väliin. Tulehtunut diastema voi johtaa hammasta ympäröivän kudoksen tulehtumiseen ja vaurioitumiseen (parodontiitti).

 
palvelut - hammassairaudet - hampaanpoisto.jpg

HAMPAIDEN POISTOT

Mikäli hammassairauden hoito ei muilla keinoin ole mahdollista hevosen hammas päädytään poistamaan. Hampaanpoistot voidaan useimmiten tehdä seisovalle hevoselle. Hampaan poistaminen on vaativa ja aikaa vievä toimenpide erityisesti nuorella hevosella, jonka hampaanjuuret voivat olla 10 cm pitkät. Poskihampaiden poisto pyritään ensisijaisesti tekemään suun kautta irrottelemalla. Toisinaan tarvitaan muita kirurgisia menetelmiä. Hampaan poistossa on useita mahdollisia komplikaatiota kuten hampaan murtuminen ja kappaleen jääminen poistokuoppaan, hammastaympäröivän luun sekvesteri tai jopa murtuma, poistokuopan tai leukaluun infektio sekä mahdollinen yhteys nenä- tai poskionteloihin. Pääosa komplikaatioista saadaan lopulta hoidettua, mutta toisinaan paraneminen pitkittyy ja hevonen tarvitsee eläinlääkärin kontrollia ja hoitoa useita kertoja poiston jälkeen.

 

 

Hammassairauksia

20181210_115358.jpg

HAMMASMURTUMAT

Pienet poskihampaiden murtumat ovat tavallisia löydöksiä suun tutkimuksessa. Kuvan hampaassa murtumalinja ulottuu hampaan ytimeen ja on tulehduttanut hampaan juuren. Murtuneista hampaista noin 20-30 % tulehtuu. Murtuneen hampaan jatkodiagnostiikaksi suositellaan aina röntgenkuvausta ja sen jälkeen hoidoksi joko poistoa, tai juurihoitoa. Mikäli röntgenkuvassa hampaan juuri on normaali voidaan sitä seurata säännöllisesti röntgenkuvin tulehduksen varalta. Hampaan murtuman syy on useimmiten tuntematon ns. idiopaattinen ja se on erittäin harvoin ulkoisen trauman aiheuttama.

 
sidenhampaat.jpg

SUDENHAMPAAT

Nämä useimmiten yläleuassa ensimmäisten varsinaisten poskihampaiden edessä olevat pienet hampaat eivät ole varsinaisesti sairaus, mutta useimmiten ne päädytään poistamaan etteivät ne vaivaisi hevosta kuolaimen kanssa. Poisto on tarpeen erityisesti silloin jos hampaan heiluvat tai ovat etäällä poskihampaista.

 
IMG0004.jpg

INFUNDIBULAARINEN KARIES

Hevosen yläposkihampaiden keskellä olevat infundibulat tai “kuopakkeet” ovat normaalisti täynnä hammassementtiä, sama sementti peittää hevosen hampaiden ulkopintoja. Sementin syöpymistä happoatuottavien bakteerien vaikutuksesta kutsutaan kariekseksi. Infundibulan karies voi edetessään aiheuttaa hampaan halkeamisen.

 
IMG0015.jpg

PERIFERINEN KARIES

Bakteerien aiheuttamaa hammassementin syöpymää hampaiden ulkopinnoilla kutsutaan perfieriseksi kariekseksi. Kuvassa syöpyneiden alueiden päällä on runsaasti vaaleaa plakkia.

 
IMG0012.jpg

KIILLEPIIKIT JA LIMAKALVOVAURIOT

Hevosen hampaissa on normalisti kohtalaisen teräviä kiillepiikkejä, kuitenkin mikäli ne aiheuttavat haavaumia posken limakalvoihin tai kieleen voidaan niitä pyöristää raspaamalla.

 
diastema.jpeg

DIASTEMA

Diastema on epänormaali hammasväli, johon kertyy rehua. Suurin osa diastemoista on alaleuassa.

 
EORTH.jpg

EOTRH, EQUINE ODONTOCLASTIC TOOTH RESORPTION AND HYPERCEMENTOSIS

EOTRH on useimmiten keski-ikäisten ja vanhempien hevosten ja ponien etu- ja/tai kulmahampaiden sairaus, kuitenkin tautia on tavattu myös 10-vuotiailla hevosilla ja harvinaisena myös poskihampaissa. Sairaudessa hampaat resorboituvat eli syöpyvät tai hajoavat ja lisäksi kehittyy hammassementin liikakasvu eli hypersementoosi. Uusi muodostuva sementti on epänormaalia eikä korjaa muodostuneita syöpymiä. Muutokset ovat pääasiassa hampaan juurialueella ja hammasta ympäröivissä ligamentissa sekä luussa. Syöpymisen aiheuttavat odontoklastit eli hammasta ”syövät” solut, jotka alkavat tuntemattomasta syystä hajottaa hampaan sementtiä, kiillettä, hammasluuta eli dentiiniä ja resorptio voi edetä hampaan ytimeen asti. Taudin edetessä hampaan ydin ja hammasta ympäröivä ligamentti sekä alveolaariluu tulehtuvat ja voivat infektoitua. Tämä on kivuliasta ja johtaa hampaan heilumiseen ja jopa hammasmurtumiin. Taudista voidaan todeta ainakin kolmentyyppistä muotoa. Tauti voi ilmetä ensisijaisesti hampaan resorptiona tai ensisijaisesti sementin liikakasvuna tai näiden yhdistelmänä.

Taudin syytä ei tiedetä ja se on kuvattu vasta 2000-luvulla eläinlääketieteellisissä julkaisuissa. Ihmisillä ja kissoilla on todettu myös hammasta syövyttävää sairautta, jonka syytä ei tunneta. Näissä sairauksissa (MIRR, multiple idiopathic root resorption ja FORL, feline odontoclastic resorptive lesion) samat hammasta syövät solut aiheuttavat syöpymiä, mutta hypersementoosi on hevosilla voimakkaampaa kuin ihmisillä tai kissoilla.

Tarkkaa lukua taudin yleisyydestä ei tiedetä. Saksalaisen tuoreen tutkimuksen mukaan kohtalaisten ja vakavien röntgenmuutosten yleisyys oli keskimäärin 21-vuotiailla hevosilla jopa 64 %. Lieviä muutoksia oli lähes kaikilla hevosilla. Osa näistä erityisesti lievistä muutoksista on todennäköisesti normaalia ikääntymiseen liittyvää. Kysymys on kuitenkin melko yleisestä sairaudesta, joka on todennäköisesti alidiagnosoitu. Taudin oireet kehittyvät vähitellen ja niiden tunnistaminen voi täten olla hankalaa sairauden alkuvaiheessa. Käytösmuutokset johtuvat kivusta ja voivat olla vaisuutta ja eristäytymistä, mikä ei suoranaisesti vaikuta hammasperäiseltä. Tyypillisiä muutoksia, jotka omistajakin voi usein todeta ovat puremisvaikeudet etuhampailla, pään arkuus, haju suusta, hammaskivi, ientulehdus ja ikenen liikakasvu tai vetäytyminen, ikenien ”pullotus” etuhampaiden päältä ja fistelit eli pienet märkivät pisteet ikenessä. Hevonen voi oireilla ratsastuksessa heiluttamalla päätä, se voi olla haluton ottamaan kuolainta tai pitää kieltä hampaiden välissä.

Eläinlääkäri voi epäillä sairautta jo etuhampaiden ja ikenien tyypillisen ulkonäön perusteella. Diagnoosi ja sairauden tyyppi, laajuus ja vakavuus varmistetaan röntgenkuvin. Etuhampaat kuvataan röntgenkasetti hampaiden välissä ja hevonen on rauhoitettava tutkimukseen hyvin. Kuvissa todetaan tavallisimmin hammasta ympäröivän kudoksen tulehdusmuutoksia, hampaan juuren harventumaa ja/tai hampaan juurialueella pallomaista paksuuntumaa eli hypersementoosia.

Tällä hetkellä ainoa tunnettu hoito on muuttuneiden, heiluvien ja kipeiden hampaiden poisto. Ennen etuhampaiden poistoa on syytä tehdä kunnollinen suun tutkimus ja tutkia myös poskihampaat hyvän kokonaiskuvan saamiseksi. Hampaat voidaan lähes poikkeuksetta poistaa seisovalta hevoselta rauhoituksessa ja puudutuksessa. Usein poistetaan kaikki etuhampaat kerralla, koska kysymyksessä on etenevä sairaus. Hevoset toipuvat poistosta useimmiten hyvin ja omistajat kuvailevatkin voinnin olevan pirteämpi jo muutamassa päivässä poiston jälkeen. Kokonaisuudessaan toipuminen vie tavallisesti noin kahdesta kolmeen viikkoa. Hevoset voivat usein jopa laiduntaa etuhampaiden poistamisen jälkeen.

 
212.jpg

YLIMÄÄRÄINEN HAMMAS

Viereisen röntgenkuvan hevosella on 7 poskihammasta, kun hevosella yleensä on poskihampaita 6 (6-11). Tämä ei myöskään itsessään ole sairaus, mutta altistaa ongelmille. Diasteman muodostus ylimääräisen hampaan eteen on tavallista ja kuten tässä tapauksessa hammas voi kasvaa hyvin pitkäksi (kuva on otettu purennan korjauksen jälkeen), koska sillä ei ole vastinhammasta ja muodostaa piikin, joka painaa vastakkaiselle puolelle ikeneen ja estää leukojen liikettä eteen ja taakse.

 
IMG0007.jpg

SEKUNDAARIDENTIININ VAURIO JA FISSURA

Fissurat ovat tavallisia löydöksiä poskihampaissa. Useimmiten niitä todetaan alaposkihampaissa keskiikäisillä ja sitä vanhemmilla hevosilla. Ne voivat olla oireettomia, mutta ne voivat altistaa hammasta murtumalle.

Sekundaaridentiini on hampaan ydintä peittävä tumma alue hampaan purupinnalla. Sen vauriot luokitellaan syvyyden preusteella. Syvät vauriot ovat usein yhteydessä hampaan ytimen tulehdukseen.