palvelut - hammassairaudet - suuntutkimukset.jpg

SUUN TUTKIMUKSET

Jokaisen hevosen suu ja hampaat tulisi tarkastaa noin 6-12 kk välein (nuorilla ja vanhoilla jopa useammin). Hyvä tutkimus tehdään rauhoitetulle hevoselle suun huuhtelun jälkeen suunavaajaa, hyvää valoa, peiliä ja koettimia käyttäen. Rauhoittaminen on tarpeen, jotta hampaiden jokainen väli ja pinta saadaan tutkittua kunnolla. Lisäksi tutkimus on hevoselle miellyttävämpi ja turvallisempi rauhoituksessa. Esimerkiksi diastemat eli hammasvälitulehdukset ja niihin liittyvät kivuliaat ientaskut voivat jäädä huomaamatta, jos hevonen vastustelee tutkimusta. Nämä on kuitenkin tärkeä saada diagnosoitua ja hoidettua, sillä ne ovat kivuliaita ja eteneviä sairauksia. 

Myös nuoren hevosen suu kannattaa tarkastaa säännöllisesti, sillä suussa tapahtuu paljon ensimmäisten elinvuosien aikana. Sudenhampaat puhkeavat noin 70%:lle hevosista noin 5–6 kk iässä. 2,5–5 vuoden iässä maitohampaat vaihtuvat pysyviin. Ratsastavat maitohampaat ja niiden alle kertyvä rehu voivat aiheuttaa ongelmia. Mikäli purentavirhe, esimerkiksi rivistään siirtynyt hammas, havaitaan nuorella hevosella voidaan se useimmiten korjata säännöllisellä purennan korjauksella. 

Hampaiden terveydenhoidossa tärkeintä on ongelmien varhainen tunnistaminen ja niihin reagointi sekä hoitotoimenpiteiden suorittaminen ajoissa. Tiedetään että esimerkiksi infundibulaarinen karies tulee lopuksi pitkälle edetessään halkaisemaan hampaan, jolloin ainoa hoitovaihtoehto on hampaan poisto. Hammas voidaan kuitenkin hoitaa paikkaamalla ennen kuin se halkeaa. Tästä syystä on tärkeää, että karies tunnistetaan riittävän ajoissa.

 
palvelut - hammassairaudet - purennankorjaus.jpg

PURENNAN KORJAUKSET

Purennan korjauksella voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa hammassairauksia. Tavallisia purennankorjauksella hoidettavia asioita ovat koukut, ylikorostuneet poikittaisharjanteet ja vastinparin puuttumisesta tai epätasaisesta puhkeamisesta johtuvat korkeaksi kasvavat hampaat. Lisäksi rivistään siirtyneitä hampaita voidaan palauttaa riviin toistuvalla purennan korjauksella.  

Poskihampaat voivat olla ylä- ja alapurennassa vaikka etuhampaat ovatkin hyvässä purennassa. Kun hampaalla ei ole vastinparia koko purentapinnalla, hammas tai sen osa kasvaa normaalia korkeammaksi. Tällöin muodostuu koukku useimmiten ensimmäiseen yläposkihampaaseen takimmaiseen alaposkihampaaseen. 

Poskihampaissa on normaalistikin purupinnalla kaksi poikittaista harjannetta ja vastahampaissa on vastaavasti uurre sillä kohtaa. Joskus nämä harjanteet ovat normaalia suuremmat johtuen epänormaalista purentaliikkeestä ja toisaalta. Voimakkaat poikittaisharjanteet voivat estää leukojen liikettä esimerkiksi ratsastettaessa. Ylikorostunut poikittaisharjanne voi olla myös diasteeman vastakkaisella puolella ja painaa rehua hammasväliin.

 
palvelut - hammassairaudet - diastema.jpg

DIASTEMAHOIDOT

Diastemalla tarkoitetaan hampaiden väliä johon kertyy rehua. Diastemoja on eriasteisia, lievimmillään rehua on vain vähän ja se on helposti poistettavissa eikä tällöin aiheuta ongelmaa hevoselle. Rehu voi painua syvälle ikenen alle ja aiheuttaa tulehdusta, kipua ja pahaa hajua suusta. OIreena voi olla rehun pudottelu. Diastema voi muodostua jos hammasrivi ei ole aivan suora ja hampaat ovat toisiinsa nähden vinossa. Nuorella hevosella diasteema voi liittyä hampaiden vaihtumiseen ja diasteema voi korjautua, kun kaikki hampaat ovat vaihtuneet ja puhjenneet. Purentavirhe voi altistaa diastemalle, jos hampaasen kohdistuu epänormaali purentapaine ja hammas alkaa kääntyä tai työntyä, jolloin muodostuu väli. Diastema on yleinen ja merkittävä vanhoilla hevosilla. Poskihampaat kapenevat normaalisti juurta kohden. Hampaat puhkeavat jatkuvasti eli hampaat kapenevat iän myötä ja näin välejä voi muodostua.  

Diastemoja hoidetaan puhdistamalla ja diasteman täyttämisellä. Lisäksi purennankorjauksella voidaan usein vaikuttaa diasteman syyhyn. Mikäli tämä ei auta, voi olla tarpeen tehdä diasteman avarrus, jossa hampaiden väliä laajennetaan, jolloin rehu ei pakkaannu hampaiden väliin. Tulehtunut diastema voi johtaa hammasta ympäröivän kudoksen tulehtumiseen ja vaurioitumiseen (parodontiitti).

 
palvelut - hammassairaudet - hampaanpoisto.jpg

HAMPAIDEN POISTOT

Mikäli hammassairauden hoito ei muilla keinoin ole mahdollista hevosen hammas päädytään poistamaan. Hampaanpoistot voidaan useimmiten tehdä seisovalle hevoselle. Hampaan poistaminen on vaativa ja aikaa vievä toimenpide erityisesti nuorella hevosella, jonka hampaanjuuret voivat olla 10 cm pitkät. Poskihampaiden poisto pyritään ensisijaisesti tekemään suun kautta irrottelemalla. Toisinaan tarvitaan muita kirurgisia menetelmiä. Hampaan poistossa on useita mahdollisia komplikaatiota kuten hampaan murtuminen ja kappaleen jääminen poistokuoppaan, hammastaympäröivän luun sekvesteri tai jopa murtuma, poistokuopan tai leukaluun infektio sekä mahdollinen yhteys nenä- tai poskionteloihin. Pääosa komplikaatioista saadaan lopulta hoidettua, mutta toisinaan paraneminen pitkittyy ja hevonen tarvitsee eläinlääkärin kontrollia ja hoitoa useita kertoja poiston jälkeen.

 

 

Hammassairauksia

20181210_115358.jpg

HAMMASMURTUMAT

Pienet poskihampaiden murtumat ovat tavallisia löydöksiä suun tutkimuksessa. Kuvan hampaassa murtumalinja ulottuu hampaan ytimeen ja on tulehduttanut hampaan juuren. Murtuneista hampaista noin 20-30 % tulehtuu. Murtuneen hampaan jatkodiagnostiikaksi suositellaan aina röntgenkuvausta ja sen jälkeen hoidoksi joko poistoa, tai juurihoitoa. Mikäli röntgenkuvassa hampaan juuri on normaali voidaan sitä seurata säännöllisesti röntgenkuvin tulehduksen varalta. Hampaan murtuman syy on useimmiten tuntematon ns. idiopaattinen ja se on erittäin harvoin ulkoisen trauman aiheuttama.

 
sidenhampaat.jpg

SUDENHAMPAAT

Nämä useimmiten yläleuassa ensimmäisten varsinaisten poskihampaiden edessä olevat pienet hampaat eivät ole varsinaisesti sairaus, mutta useimmiten ne päädytään poistamaan etteivät ne vaivaisi hevosta kuolaimen kanssa. Poisto on tarpeen erityisesti silloin jos hampaan heiluvat tai ovat etäällä poskihampaista.

 
IMG0004.jpg

INFUNDIBULAARINEN KARIES

Hevosen yläposkihampaiden keskellä olevat infundibulat tai “kuopakkeet” ovat normaalisti täynnä hammassementtiä, sama sementti peittää hevosen hampaiden ulkopintoja. Sementin syöpymistä happoatuottavien bakteerien vaikutuksesta kutsutaan kariekseksi. Infundibulan karies voi edetessään aiheuttaa hampaan halkeamisen.

 
IMG0015.jpg

PERIFERINEN KARIES

Bakteerien aiheuttamaa hammassementin syöpymää hampaiden ulkopinnoilla kutsutaan perfieriseksi kariekseksi. Kuvassa syöpyneiden alueiden päällä on runsaasti vaaleaa plakkia.

 
IMG0012.jpg

KIILLEPIIKIT JA LIMAKALVOVAURIOT

Hevosen hampaissa on normalisti kohtalaisen teräviä kiillepiikkejä, kuitenkin mikäli ne aiheuttavat haavaumia posken limakalvoihin tai kieleen voidaan niitä pyöristää raspaamalla.

 
diastema.jpeg

DIASTEMA

Diastema on epänormaali hammasväli, johon kertyy rehua. Suurin osa diastemoista on alaleuassa.

 
EORTH.jpg

EOTRH, EQUINE ODONTOCLASTIC TOOTH RESORPTION AND HYPERCEMENTOSIS

 
212.jpg

YLIMÄÄRÄINEN HAMMAS

Viereisen röntgenkuvan hevosella on 7 poskihammasta, kun hevosella yleensä on poskihampaita 6 (6-11). Tämä ei myöskään itsessään ole sairaus, mutta altistaa ongelmille. Diasteman muodostus ylimääräisen hampaan eteen on tavallista ja kuten tässä tapauksessa hammas voi kasvaa hyvin pitkäksi (kuva on otettu purennan korjauksen jälkeen), koska sillä ei ole vastinhammasta ja muodostaa piikin, joka painaa vastakkaiselle puolelle ikenee ja estää leukojen liikettä eteen ja taakse.

 
IMG0007.jpg

SEKUNDAARIDENTIININ VAURIO JA FISSURA

Fissurat ovat tavallisia löydöksiä poskihampaissa. Useimmiten niitä todetaan alaposkihampaissa keskiikäisillä ja sit'ä vanhemmilla hevosilla. Ne voivat olla oireettomia, mutta ne voivat altistaa hammasta murtumalle.