Hammashoidot
SUUN TUTKIMUKSET
Jokaisen hevosen suu ja hampaat tulisi tarkastaa noin 6-12 kk välein (nuorilla ja vanhoilla sekä erilaisten sairauksien takia jopa useammin). Hyvä tutkimus tehdään rauhoitetulle hevoselle suun huuhtelun jälkeen suunavaajaa, hyvää valoa, peiliä ja koettimia käyttäen. Rauhoittaminen on tarpeen, jotta hampaiden jokainen väli ja pinta saadaan tutkittua kunnolla. Lisäksi tutkimus on hevoselle miellyttävämpi ja turvallisempi rauhoituksessa. Esimerkiksi diasteemat eli suurentuneet hammasvälit ja niihin liittyvät kivuliaat ientaskut voivat jäädä huomaamatta, jos hevonen vastustelee tutkimusta. Nämä on kuitenkin tärkeää saada diagnosoitua ja hoidettua, sillä ne ovat kivuliaita ja eteneviä sairauksia.
Myös nuoren hevosen suu kannattaa tarkastaa säännöllisesti, sillä suussa tapahtuu paljon ensimmäisten elinvuosien aikana. Sudenhampaat puhkeavat noin 70%:lle hevosista noin 5–6 kk iässä. 2,5–5 vuoden iässä maitohampaat vaihtuvat pysyviin. Ratsastavat maitohampaat ja niiden alle kertyvä rehu voivat aiheuttaa ongelmia. Mikäli purentavirhe, esimerkiksi rivistään siirtynyt hammas, havaitaan nuorella hevosella, voidaan se useimmiten korjata säännöllisellä purennan korjauksella.
Hampaiden terveydenhoidossa tärkeintä on ongelmien varhainen tunnistaminen ja niihin reagointi, sekä hoitotoimenpiteiden suorittaminen ajoissa. Tiedetään, että esimerkiksi infundibulaarinen karies tulee lopuksi pitkälle edetessään halkaisemaan hampaan, jolloin ainoa hoitovaihtoehto on hampaan poisto. Hammas voidaan kuitenkin hoitaa paikkaamalla ennen kuin se halkeaa. Tästä syystä on tärkeää, että karies tunnistetaan riittävän ajoissa.
PURENNANKORJAUKSET
Purennankorjauksella voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa hammassairauksia. Tavallisia purennankorjauksella hoidettavia asioita ovat koukut, ylikorostuneet poikittaisharjanteet ja vastinparin puuttumisesta tai epätasaisesta puhkeamisesta johtuvat korkeaksi kasvavat hampaat. Lisäksi rivistään siirtyneitä hampaita voidaan palauttaa riviin toistuvalla purennankorjauksella.
Poskihampaat voivat olla ylä- tai alapurennassa, vaikka etuhampaat ovatkin neutraalissa purennassa ja päinvastoin. Kun hampaalla ei ole vastinparia koko purentapinnalla, hammas tai sen osa kasvaa normaalia korkeammaksi. Tällöin muodostuu koukku useimmiten ensimmäiseen yläposkihampaaseen takimmaiseen alaposkihampaaseen.
Poskihampaissa on normaalistikin purupinnalla kaksi poikittaista harjannetta ja vastahampaissa on vastaavasti uurre samassa kohdassa. Joskus nämä harjanteet ovat normaalia suuremmat johtuen esimerkiksi epänormaalista purentaliikkeestä tai kivusta. Ylikorostunut poikittaisharjanne voi olla myös diasteeman vastakkaisella puolella ja painaa rehua hammasväliin.
DIASTEEMAHOIDOT
Diasteemalla tarkoitetaan hampaiden väliä, johon kertyy rehua. Diasteemoja on eriasteisia. Lievimmillään rehua on vain vähän ja se on helposti poistettavissa, eikä tällöin aiheuta ongelmaa hevoselle. Rehu voi painua syvälle ikenen alle ja aiheuttaa tulehdusta, kipua ja pahaa hajua suusta. Oireena voi olla rehun pudottelu. Diasteema voi muodostua jos hammasrivi ei ole aivan suora ja hampaat ovat toisiinsa nähden vinossa. Nuorella hevosella diastema voi liittyä hampaiden vaihtumiseen ja korjautua, kun kaikki hampaat ovat vaihtuneet ja puhjenneet. Purentavirhe voi altistaa diasteemalle, jos hampaasen kohdistuu epänormaali purentapaine ja hammas alkaa kääntyä tai työntyä, jolloin muodostuu väli. Diasteema on yleinen ja merkittävä vanhoilla hevosilla. Poskihampaat kapenevat normaalisti juurta kohden. Hampaat puhkeavat jatkuvasti, eli hampaat kapenevat iän myötä ja näin välejä voi muodostua.
Diasteemoja hoidetaan puhdistamalla ja diasteeman täyttämisellä. Lisäksi purennankorjauksella voidaan usein vaikuttaa diasteeman syyhyn. Mikäli tämä ei auta, voi olla tarpeen tehdä diasteeman avarrus, jossa hampaiden väliä laajennetaan, jolloin rehu ei pakkaannu hampaiden väliin. Tulehtunut diasteema voi johtaa hammasta ympäröivän kudoksen tulehtumiseen ja vaurioitumiseen (parodontiitti).
POSKIHAMPAIDEN POISTOT
Mikäli hammassairauden hoito ei muilla keinoin ole mahdollista, hevosen hammas päädytään poistamaan. Hampaanpoistot voidaan useimmiten tehdä seisovalle hevoselle. Hampaan poistaminen on vaativa ja aikaa vievä toimenpide. Hampaan poiston vaativuuteen vaikuttavat monet tekijät, merkittävimpinä hevosen ikä ja hampaan kunto. Usein mitä kroonisempi hampaan ongelma on sen vaativampaa on poisto. Poskihampaiden poisto pyritään ensisijaisesti tekemään suun kautta irrottelemalla. Toisinaan tarvitaan muita kirurgisia menetelmiä. Hampaan poistoihin liittyy useita mahdollisia komplikaatiota kuten rauhoitukseen liittyvä suolen hidastuminen, hampaan kruunun tai juuren murtuminen, hammasta ympäröivän luun sekvesteri tai jopa murtuma, poistokuopan tai leukaluun infektio sekä mahdollinen yhteys nenä- tai poskionteloihin. Pääosa komplikaatioista saadaan hoidettua helposti, mutta toisinaan paraneminen pitkittyy ja hevonen tarvitsee eläinlääkärin kontrollia ja hoitoa useita kertoja poiston jälkeen.
KARIESPAIKKAUS
Infundibulan karies voidaan paikata ja ennaltaehkäistä näin mahdollinen hammasmurtuma, pulpiitti ja apikaali-infektio. Kariespaikkaus tehdään rauhoitetulle hevoselle, eikä se yleensä ole kivuliasta. Ensin kaikki rehu ja sairas hammassementti poistetaan mekaanisesti. Sen jälkeen ontelo desinfioidaan ja täytetään. Paikka tehdään materiaalista, joka kuluu hampaan mukana. Tavallisimpia paikattavia hampaita ovat yläposkihampaat 6 ja 9.
EOTRH-HAMPAIDEN TOTAALIPOISTOT
EOTRH-sairauden (kts. alla lisää taudista) ainoa hoito tällä hetkellä on kipeiden, tulehtuneiden ja heiluvien hampaiden poisto. Totaalipoistot tehdään rahoitetulle hevoselle puudutuksessa. Kerralla voidaan poistaa kaikki etuhampaat tai ylä- tai alaetuhampaat omilla kerroillaan tilanteesta riippuen.
Hammassairauksia
HAMMASMURTUMAT
Pienet poskihampaiden murtumat ovat tavallisia löydöksiä suun tutkimuksessa. Kuvan hampaassa murtumalinja ulottuu hampaan ytimeen ja on tulehduttanut hampaan juuren. Pulpiitti eli hammasytimen tulehdus on kivulias sairaus ja voi johtaa apikaalipaiseen kehittymiseen. Murtuneen hampaan jatkodiagnostiikaksi suositellaan aina röntgenkuvausta ja sen jälkeen hoidoksi joko seurantaa, poistoa tai juurihoitoa. Röntgenlöydökset kehittyvät hitaasti ja huolellinen, säännöllinen tutkimus kivun varalta on tärkeää. Mikäli röntgenkuvassa hampaan juuri on normaali, voidaan sitä seurata säännöllisesti röntgenkuvin tulehdusmuutoksen kehittymisen varalta. Hampaan murtuman syy on useimmiten tuntematon (ns. idiopaattinen) ja se on erittäin harvoin ulkoisen trauman aiheuttama.
SUDENHAMPAAT
Nämä useimmiten yläleuassa ensimmäisten varsinaisten poskihampaiden edessä olevat pienet hampaat eivät ole varsinaisesti sairaus, mutta useimmiten ne päädytään poistamaan etteivät ne vaivaisi hevosta kuolaimen kanssa. Poisto on tarpeen erityisesti silloin, jos hampaan heiluvat tai ovat etäällä poskihampaista.
INFUNDIBULAARINEN KARIES
Hevosen yläposkihampaiden keskellä olevat infundibulat tai “kuopakkeet” ovat täynnä hammassementtiä. Sama hammassementti peittää hevosen hampaiden ulkopintoja. Toisinaan hammassementti täyttää infundibulaa vain osittain ja rehua pääsee kertymään infundibulan kuoppaan. Hammassementin syöpymistä happoa tuottavien bakteerien vaikutuksesta kutsutaan kariekseksi. Infundibulan karies voi edetessään aiheuttaa hampaan halkeamisen. Karies luokitellaan vakavuusasteen mukaan riippuen siitä, mitä kudoksia on sairastunut. Kun karies leviää infundibulaa ympäröivään kiilteeseen ja dentiiniin, suositellaan sen paikkausta. Lisäksi paikkausta suositellaan mm. silloin, kun toisen puolen vastaavassa hampaassa on karieksen aiheuttama murtuma. Syvät ontelot heikentävät hammasta ja ne voi olla syytä paikata jo hieman aikaisemmassa vaiheessa.
PERIFERINEN KARIES
Bakteerien aiheuttamaa hammassementin syöpymää hampaiden ulkopinnoilla kutsutaan perfieriseksi kariekseksi. Kuvassa syöpyneiden alueiden päällä on runsaasti vaaleaa plakkia.
KIILLEPIIKIT JA LIMAKALVOVAURIOT
Hevosen hampaissa on normalisti kohtalaisen teräviä kiillepiikkejä. Kuitenkin mikäli ne aiheuttavat haavaumia posken limakalvoihin tai kieleen, voidaan niitä pyöristää raspaamalla.
DIASTEEMA
Diasteema on epänormaali hammasväli, johon kertyy rehua. Suurin osa diasteemoista on alaleuassa.
EOTRH, EQUINE ODONTOCLASTIC TOOTH RESORPTION AND HYPERCEMENTOSIS
EOTRH on useimmiten keski-ikäisten ja vanhempien hevosten ja ponien etu- ja/tai kulmahampaiden sairaus. Tautia on tavattu myös 10-vuotiailla hevosilla ja harvinaisena myös poskihampaissa. Sairaudessa hampaat resorboituvat eli syöpyvät, tai hajoavat ja lisäksi kehittyy hammassementin liikakasvu eli hypersementoosi. Uusi muodostuva hammassementti on epänormaalia, eikä korjaa muodostuneita syöpymiä. Muutokset ovat pääasiassa hampaan juurialueella ja hammasta ympäröivissä ligamentissa sekä luussa. Syöpymisen aiheuttavat odontoklastit eli hammasta ”syövät” solut, jotka alkavat tuntemattomasta syystä hajottaa hampaan sementtiä, kiillettä ja hammasluuta eli dentiiniä. Resorptio voi edetä hampaan ytimeen asti. Taudin edetessä hampaan ydin ja hammasta ympäröivä ligamentti sekä alveolaariluu tulehtuvat ja voivat infektoitua. Tämä on kivuliasta ja johtaa hampaan heilumiseen ja jopa hammasmurtumiin. Taudista voidaan todeta ainakin kolmentyyppistä muotoa. Tauti voi ilmetä ensisijaisesti hampaan resorptiona tai ensisijaisesti sementin liikakasvuna tai näiden yhdistelmänä.
Taudin syytä ei tiedetä ja se on kuvattu vasta 2000-luvulla eläinlääketieteellisissä julkaisuissa. Ihmisillä ja kissoilla on todettu myös hammasta syövyttävää sairautta, jonka syytä ei tunneta. Näissä sairauksissa (MIRR, multiple idiopathic root resorption ja FORL, feline odontoclastic resorptive lesion) samat hammasta syövät solut aiheuttavat syöpymiä, mutta hypersementoosi on hevosilla voimakkaampaa kuin ihmisillä tai kissoilla.
Tarkkaa lukua taudin yleisyydestä ei tiedetä. Saksalaisen tuoreen tutkimuksen mukaan kohtalaisten ja vakavien röntgenmuutosten yleisyys oli keskimäärin 21-vuotiailla hevosilla jopa 64 %. Lieviä muutoksia oli lähes kaikilla hevosilla. Osa näistä erityisesti lievistä muutoksista on todennäköisesti normaalia ja ikääntymiseen liittyvää. Kysymys on kuitenkin melko yleisestä sairaudesta, joka on todennäköisesti alidiagnosoitu. Taudin oireet kehittyvät vähitellen ja niiden tunnistaminen voi täten olla hankalaa sairauden alkuvaiheessa. Käytösmuutokset johtuvat kivusta ja voivat olla lieviä tai epämääräisiä (vaisu yleisilme ja eristäytyminen), mikä ei suoranaisesti vaikuta hammasperäiseltä. Tyypillisiä muutoksia, jotka omistajakin voi usein todeta, ovat puremisvaikeudet etuhampailla, pään arkuus, haju suusta, hammaskivi, ientulehdus ja ikenen liikakasvu tai vetäytyminen, ikenien ”pullotus” etuhampaiden päältä ja fistelit, eli pienet märkivät pisteet ikenessä. Hevonen voi oireilla ratsastuksessa heiluttamalla päätä, se voi olla haluton ottamaan kuolainta tai pitää kieltä hampaiden välissä.
Eläinlääkäri voi epäillä sairautta jo etuhampaiden ja ikenien tyypillisen ulkonäön perusteella. Diagnoosi ja sairauden tyyppi, laajuus ja vakavuus varmistetaan röntgenkuvin. Etuhampaat kuvataan röntgenkasetti hampaiden välissä ja hevonen on rauhoitettava tutkimukseen hyvin. Kuvissa todetaan tavallisimmin hammasta ympäröivän kudoksen tulehdusmuutoksia, hampaan juuren harventumaa ja/tai hampaan juurialueella pallomaista paksuuntumaa eli hypersementoosia.
Tällä hetkellä ainoa tunnettu hoito on muuttuneiden, heiluvien ja kipeiden hampaiden poisto. Ennen etuhampaiden poistoa on syytä tehdä kunnollinen suun tutkimus ja tutkia myös poskihampaat hyvän kokonaiskuvan saamiseksi. Hampaat voidaan lähes poikkeuksetta poistaa seisovalta hevoselta rauhoituksessa ja puudutuksessa. Usein poistetaan kaikki etuhampaat kerralla, koska kysymyksessä on etenevä sairaus. Hevoset toipuvat poistosta useimmiten hyvin ja omistajat kuvailevatkin voinnin olevan pirteämpi jo muutamassa päivässä poiston jälkeen. Kokonaisuudessaan toipuminen vie tavallisesti noin kahdesta kolmeen viikkoa. Hevoset voivat usein jopa laiduntaa etuhampaiden poistamisen jälkeen.
YLIMÄÄRÄINEN HAMMAS
Viereisen röntgenkuvan hevosella on 7 poskihammasta, kun hevosilla yleensä on poskihampaita 6 (hampaat 6-11). Tämä ei itsessään ole sairaus, mutta altistaa ongelmille. Diasteeman muodostus ylimääräisen hampaan eteen on tavallista. Kuten kuvan tapauksessa, hammas voi kasvaa hyvin pitkäksi (kuva on otettu purennan korjauksen jälkeen), koska sillä ei ole vastinhammasta ja muodostaa piikin, joka painaa vastakkaiselle puolelle ikeneen ja estää leukojen liikettä eteen ja taakse.
SEKUNDAARIDENTIININ VAURIO JA FISSURA
Fissurat ovat tavallisia löydöksiä poskihampaissa. Useimmiten niitä todetaan alaposkihampaissa keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla hevosilla. Ne voivat olla oireettomia, mutta myös altistaa hammasta murtumalle.
Sekundaaridentiini on hampaan ydintä peittävä tumma alue hampaan purupinnalla. Sen vauriot luokitellaan syvyyden perusteella. Syvät vauriot ovat usein yhteydessä hampaan ytimen tulehdukseen.