Hippos 4/2023

Antidoping

Hevosten rehuja markkinoidaan monenlaisiin vaivoihin ja sairauksien hoitoon. Rehulainsäädännön näkökulmasta kaikkien sairauksiin tai elimiin liittyvien väittämien esittäminen rehujen markkinoinnissa on kielletty. Rehut eivät ole lääkkeitä, eikä niitä saa sellaisina myöskään markkinoida.

Dopingilla tarkoitetaan lääkkeellisesti tai muilla kielletyillä keinoilla suorituksen parantamiseen tähtäävää toimintaa. SRL:n alaisissa kilpailuissa noudatetaan SRL:n lääkeaineiden käyttöä ja antidopingvalvontaa koskevia sääntöjä ja lääkintämääräyksiä sekä Kansainvälisen Ratsastajainliiton, FEI:n, määräyksiä valvottavista lääkeaineista sekä kielletyistä aineista ja menetelmistä. Säännöt on laadittu hevosten hyvinvoinnin, turvallisuuden sekä reilun ja tasapuolisen urheilun takaamiseksi.

Lääkeaineet jaetaan sallittuihin, kontrolloituihin ja kiellettyihin lääkeaineisiin. FEI:n nettisivuilta löytyy sekä lista kontrolloiduista ja kielletyistä lääkeaineista että tietokanta, josta lääkeaineita voi hakea vaikuttavan aineen mukaan. Tämä lista ja hakukone toimivat englanniksi. Mikäli lääkepakkauksesta ei löydy vaikuttavan aineen englanninkielistä nimeä, saat apua tähän eläinlääkäriltäsi. Tietokannasta voi hakea lääkeaineita jo nimen alunkin perusteella, joten sitä on melko näppärä käyttää. Kiellettyjä lääkkeitä ei saa koskaan käyttää kilpaileval - la hevosella. Kontrolloituja lääkkeitä on mahdollista käyttää, mutta niitä käytettäessä pitää ottaa huomioon riittävät varoajat lääkityksen ja kilpailun välillä.

Varoaikaan vaikuttaa usea tekijä

Varoaika muodostuu lääkkeen elimistöstä poistumisajasta sekä turvamarginaalista. FEI on määrittänyt yleisimmin käytetyille lääkeaineille poistumisaikoja, mutta on paljon lääkeaineita, joille aikaa ei ole määritetty. Tällaisten lääkeaineiden kohdalla eläinlääkäri pyrkii määrittämään varoajan soveltaen muita saatavilla olevia tietoja tai tutkimustuloksia.

Esimerkiksi Hippoksen lääkintäohjeesta sekä ulkomaisten lajiliittojen ja eläinlääkäriliittojen ohjeista voi löytyä suuntaa antavaa apua, vaikka säännöt ratsuilla ja ravureilla eivät olekaan samat ja kansallisten lajiliittojen säännöt poikkeavat jonkin verran toisistaan.

Turvamarginaalin pituuteen vaikuttaa muun muassa hevosen koko, mahdolliset muut sairaudet ja lääkitykset. Esimerkiksi munuaisten vajaatoiminta voi olla täysin oireeton, mutta se saattaa vaikuttaa siihen, että lääkeaineet poistuvat elimistöstä hitaammin. Varoajan pituudessa voi siis olla yksilöllisiä vaihteluita. Poistumisaikaan vaikuttaa yksilöllisten erojen lisäksi myös lääkkeen annos, lääkekuurin pituus sekä lääkkeenantoreitti. Eläinlääkärin antama varoaika on vähimmäisaika, jonka pitää kulua lääkityksen loppumisesta kilpailuhetkeen. On järkevää keskustella hoitavan eläinlääkärin kanssa tilanteessa, jossa kisat osuvat lähelle lääkitystä. Tietyissä tapauksissa lääkekuuri voidaan lopettaa jo yleistä suositusta aiemmin tai lääkeannosta voidaan lähteä laskemaan aiemmassa vaiheessa.

Kilpailija itse tai alle 15-vuotiaan kilpailijan huoltaja on aina vastuussa mahdollisista lääkeainerikkomuksista. Vastuullisiksi henkilöiksi voidaan tapauskohtaisesti katsoa myös muita tiimin jäseniä kilpailijan lisäksi. Rikkomuksista voidaan määrätä sakkoja ja asettaa kilpailukieltoon sekä tietysti kilpailija voi menettää kilpailutuloksensa ja mahdolliset mitalinsa tai muut saavutuksensa.

Kielletyt aineet ja testaaminen

Lääkeainejäämiä ei saa esiintyä riippumatta siitä, onko niillä mahdollisesti ollut vaikutusta hevosen suorituskykyyn. Rikkomukset jaetaan lääkeainerikko muksiin sekä varsinaisiin dopingrikkomuksiin. Lääkeainerikkomuksella tarkoitetaan FEI:n määrittämien kontrolloitavien aineiden (controlled medication substances) tai antibioottien löytymistä hevosesta kilpailuissa. Dopingrikkomuksella tarkoitetaan kielletyn aineen (banned substances) löytymistä hevosesta tai kielletyn menetelmän käyttöä. Kiellettyjä menetelmiä kisapaikalla ovat esimerkiksi neuloin suoritettava akupunktio, laserhoito luokan IV-laser - laitteella, shockwave-hoito ja kinesioteippaukset ratsastuksessa tai juoksutettaessa. Myös neulojen ja ruiskujen vie minen kilpailupaikalle on kiellettyä.

Dopingvalvontaa suorittavat SRL:n tai FEI:n tehtävään nimeämät testauseläinlääkärit. Näytteitä voidaan ottaa kilpailutilanteessa ja myös valmennuksissa. Hevosesta pyritään ottamaan sekä veri- että virtsanäyte. Näytteitä otetaan tuplamäärä, A- ja B-näytteet. A-näytteen ollessa positiivinen kilpailija voi vielä halutessaan vaatia B-näytteen tutkimista omalla kustannuksellaan. Näytteenotossa noudatetaan FEI:n ja näytteenottovälineistön toimittaneen laboratorion antamia ohjeita. Näytteen säilyttämisestä ja toimittamisesta tutkittavaksi vastaa näytteen ottanut eläinlääkäri. Mikäli näyte on positiivinen, hevosen vastuuhenkilön täytyy liittää annettavaan selvitykseen kopio hevosen lääkekirjanpidosta sekä eläinlääkärin antama todistus ennen näytteenottoa tehdyistä hoidoista ja annetusta lääkityksestä. Tallin muiden hevosten lääkekirjanpito voidaan liittää selvitykseen, mikäli näillä tiedoilla on merkitystä asian käsittelyssä. Lääkekirjanpitoa tulee pitää kaikilla kilpailevilla hevosilla sekä myös hevosilla, joita ei ole poistettu tuotantoeläinrekisteristä. Tuotantoeläinrekisteristä hevosen voi poistaa merkitsemällä passiin teuraskieltomerkinnän. Hevosen lääkekirjanpidossa tulee olla hevosen tunnistetiedot, lääkkeen nimi ja määrä, lääkkeen antopäivämäärä, antoreitti, käyttöaihe sekä lääkkeen antajan ja myyjän nimet.

Ajan tasalla sääntöjen kanssa

Antidoping-sääntöjä ja lääkeainelistaa päivitetään jonkin verran vuosittain. Muuttuneet tiedot on hyvä tarkistaa viimeistään kisakauden alkaessa. Jotta ikäviltä seuraamuksilta vältytään, kannattaa selvittää hyvissä ajoin ennen kilpailuja onko hevosen lääkitys sallittujen, kontrolloitujen vai kiellettyjen lääkeaineiden listalla. Eläimen terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi lääkitys saattaa olla välttämätöntä, mutta kilpailuihin tulee läheä vain terveellä hevosella ja päätökset kisaamisesta tai kilpailujen väliin jättä misestä tulisi aina tehdä asettaen hevosen hyvinvointi etusijalle.

ELL Kira Kanerva