Hippos 3/2024

Tammasta mammaksi?

Kevään tullen monenkin mieleen saattaa nousta haave omasta varsasta. Kun mietitään tamman mahdollista siitosuraa, jalostusarvon lisäksi tulisi ottaa huomioon muutama terveydellinen seikka. Siitoksen käytettävän tamman pitäisi olla perusterve, hyväkuntoinen ja mieluiten normaalipainoinen.

Yleisesti ottaen varsinaista lisääntymiselinten kuntoa ei tarvitse tarkistaa etukäteen, vaan perusoletus on, että se puoli on kunnossa. Erityiset tutkimukset tulevat ajankohtaiseksi vain, mikäli tiinehtyminen ei onnistukaan tai jos eläinlääkäri havaitsee jotakin epätavallista kiimakierron seurannan ja siemennyksen ajoittamisen yhteydessä tehdyissä tutkimuksissa tai mikäli kiimakierto on epänormaali eli kiimoja ei esiinny tai tamma on koko ajan kiimassa.

Kiimakiertoja kannattaa alkaa seurata heti tamman alkaessa näyttää kiimoja. Tällöin on helpompi ajoittaa ensimmäinen eläinlääkärin tekemä kiimakierron seuranta mahdollisimman lähelle ovulaatiota. Ovulaatio tapahtuu kiiman lopussa. Tamman käyttäytymistä seuratessa mahdollisia kiiman merkkejä kirjataan kalenteriin. Näin päästään jyvälle kunkin tamman kiimakierrosta ja siemennyksen oikea ajoitus on helpompaa. Tavallisia kiiman merkkejä ovat hännän kantaminen, oikutteleva käytös, kiinnostus oreihin tai ruuniin sekä pissailu ja jalat harallaan seisominen. Keväällä kiimat saattavat olla pitkiä ja epäsäännöllisiä, mutta kesää kohti ne tavallisesti säännöllistyvät. Kiimakiertoon vaikuttavat myös kevään ilmat. Usein alkukevään kiimoissa ei tapahdu ovulaatiota eli niistä ei voi tiinehtyä. Normaali kiimakierto on noin 21–22 päivää, mutta siinä on myös yksilöllisiä eroja.

Tiinehtyvyys lukujen varjossa

Muihin eläinlajeihin verrattuna hevonen on melko huono tiinehtymään. Kun ajatellaan koko astutuskauden sijaan yhtä yksittäistä kiimakiertoa, ei siis koko kautta, tiedetään että mikäli tamma astutetaan tai siemennykseen käytetään tuorespermaa, keskimääräinen tiinehtyvyys on 70 prosenttia. Tuoresperma on kerätty samana päivänä ja se joko lähetetään tamman luo tai tamma on valmiina siittolassa. Mikäli sperma matkustaa yön yli niin sanottuna siirtospermana, tiinehtyvyys on keskimäärin 60 prosenttia. Pakastespermaa käytettäessä tiinehtyvyys on enää 40 prosenttia.

Tamman hedelmällisyys laskee selkeästi 12 ikävuoden jälkeen, mikäli se ei ole koskaan aiemmin varsonut. Tämän vuoksi nyrkkisääntönä voidaan pitää, ettei pakastespermaa kannata käyttää yli 12-vuotiaille, varsomattomille tammoille. Lisäksi tiedetään, että varsomisprosentti laskee joka tapauksessa tamman täytettyä 16 vuotta, jos käytetään pakastespermaa. Näiden tilastojen valossa kannattaa miettiä tarkkaan, mitä spermaa haluaa käyttää. Ulkomaan spermaa ei saa joka päivä, joten kotimaisia oreja käytettäessä jää enemmän pelivaraa siemennysajankohdalle. Lisäksi eri orien siittiöillä on eroja siinä, miten hyvin ne kestävät matkustamista. Jos tamma on edelleen tyhjä varsinkin loppukaudesta, kannattaa tammasta johtuvien terveyssyiden lisäksi miettiä valitun sperman kykyä tiinehdyttää kyseinen tamma. Lisäksi etukäteen kannattaa miettiä, viekö tamman siittolaan siemennettäväksi vai haluaako eläinlääkärin käyvän kotona. Varsinkin mikäli tiinehtyminen ei onnistu helpolla, siittola on helposti loppukädessä edullisempi ja stressittömämpi vaihtoehto.

Ovulaatio, kystat ja follikkelit tarkkailussa

Ensimmäisessä tarkastuksessa eläinlääkäri arvioi pääpiirteittäin lisääntymiselinten kunnon sekä kiimakierron vaiheen. Ultraäänitutkimuksen avulla kirjataan ylös kiimakierron vaiheesta kertovat kohdun seinämämuutokset sekä munasarjojen follikkelien määrä ja koko sekä mahdollisen keltarauhasen olemassaolo muistiin.

Samalla kirjataan tarkasti kohdussa mahdollisesti olevat nesterakkulat eli kystat, jotta ne ovat tiedossa myöhemmin tiineystarkastusta tehtäessä. Kohdun kystat ovat nimittäin usein juuri samankokoisia kuin hedelmöityksen jälkeen kohtuun siirtynyt alkio. Jos kystia ei ole kirjattu ylös, on vaikea tietää, kummasta on kyse. Eläinlääkärin tarkastuksen löydösten perusteella päätetään seuraava tutkimusajankohta ja näin edetään, kunnes munasarjoissa on iso, normaalisti noin 4–4.5 cm halkaisijaltaan oleva follikkeli merkkinä lähestyvästä ovulaatiosta. Tällöin tilataan sperma ja lisäksi usein annetaan tammalle hormonipistos, joka auttaa ovulaation ajoituksessa juuri sopivaan aikaan siemennyksen kannalta.

Siemennyksen jälkeen on hyvä tehdä myös niin sanottu ovulaatiotarkastus, eli siemennystä seuraavana päivänä tutkitaan kohtu ja munasarjat uudelleen. Tällöin tarkistetaan, onko ovulaatio tapahtunut ja lisäksi, onko kohdussa mahdollisesti nestettä merkkinä pitkittyneestä tulehdusvasteesta siemennykselle. Mikäli nestettä havaitaan, eläinlääkäri pyrkii poistamaan sen kohdusta tässä vaiheessa.

Tiineystarkastukset ja kaksoistiineys

Astutuksen jälkeen tammalle tehdään tavallisesti kolme tiineystarkastusta, ensimmäinen useimmiten noin 18 vuorokauden kuluttua ovulaatiosta. Tämä on kätevä aika myös sen puolesta, että jos tamma ei ole tiinehtynyt, se on tulossa taas kiimaan näihin aikoihin ja tarkastus toimii samalla kiimakontrollina. Mikäli on epäilys, että tammalla saattaa olla kaksoset, ensimmäinen tiineystarkastus kannattaa tehdä jo aiemmin, 14–16 vuorokauden kuluttua ovulaatiosta. Tämä siksi, että alkiot eivät ole vielä kiinnittyneet kohdun seinämään, vaan ne liikkuvat vapaasti kohdussa. Mikäli kyseessä on kaksoistiineys, toinen alkio voidaan puristaa pois. Tammalla ei pidä koskaan jatkaa kaksoistiineyttä, koska useimmiten tamma luo varsat joka tapauksessa viimeistään lopputiineydessä, jos niin pitkälle ollaan päästy. Lisäksi on äärettömän harvinaista, että kaksosvarsat saataisiin pelastettua, vaikka ne syntyisivät täysi-ikäisinä. Tamman istukka vaatii toimiakseen kunnolla koko kohdun pinta-alan. Kohdussa ei siis ikään kuin ole tilaa kahdelle varsalle. Ensimmäisen tiineystarkastuksen tarkoituksena on siis todeta, onko tamma tiine ja lisäksi poissulkea tai tunnistaa kaksoistiineys sekä muut mahdolliset ongelmat.

Toinen tiineystarkastus tehdään noin 30. tiineysvuorokauden kohdalla. Siinä tärkeintä on todeta sikiön elinkelpoisuus eli verenkierto. Mikäli tamma on luonut tai sikiö ei ole elinkelpoinen, ehditään tamma vielä siementää uudelleen samalla kaudella, kun toimitaan ennen 35. tiineysvuorokautta. Kohtuun muodostuvat niin sanotut kohtukäpyset noin 25. tiineyspäivänä. Ne alkavat tuottamaan tiineyttä ylläpitävää hormonia (eCG) 35. tiineyspäivänä. Nämä ajankohdat on tärkeää muistaa siksi, että vaikka tamma abortoisi päivän 35 jälkeen, kohtukäpyset jatkavat hormonituotantoa. Tällöin tamma ei tule kiimaan ainakaan kolmeen kuukauteen eli käytännössä kyseinen kausi on menetetty.

Kolmannen tiineystarkastuksen tarkoituksena on varmistaa, että tamma on edelleen tiine. Se tehdään 60–120 tiineysvuorokauden kohdalla. Tällöin voidaan nykyään myös yrittää määrittää varsan sukupuoli omistajan niin halutessa. Tämän jälkeen jäädäänkin sitten odottelemaan varsaa syntyväksi, mikä tapahtuu noin 11 kuukauden kuluttua siemennyksestä.

ELL Jonna Jokisalo, Dipl ACVIM, Dipl ACVECC