Hippos 4/2024

Hevosen anestesia

Yleisanestesialla tarkoitetaan potilaan nukuttamista toimenpiteeseen. Nukuttamista vaativia toimenpiteitä ovat muun muassa erilaiset leikkaukset ja toisinaan myös varsottamisapu. Hevonen on isokokoinen pakoeläin, mikä luo niiden anestesialle erityispiirteitä  esimerkiksi pieneläimiin verrattuna. Hevosen suuri koko lisää riskejä  sekä  anestesian aikana  että  heräämisessä. Pakoeläin  pyrkii tyypillisesti heräämään  ja nousemaan  ylös mahdollisimman nopeasti, jolloin voi sattua tapaturmia, kun jalat eivät kanna vielä kunnolla anestesian jäljiltä.

Seisten rauhoituksessa ja paikallispuudutuksessa tehtävät toimenpiteet ovat viime vuosina yleistyneet leikkaustekniikoiden kehittyessä. Nykyisin jopa niveltähystyksiä ja murtumaleikkauksia pystytään tekemään seisovalle potilaalle. Potilaan temperamentti voi myös vaikuttaa päätökseen, kun puntaroidaan nukutuksen ja seisten tehtävän operaation välillä.

Anestesiat pyritään tekemään klinikkaolosuhteissa, joissa on anestesian valvontaa ja ylläpitoa varten avustavaa henkilökuntaa, laitteita sekä leikkauksen edellyttämät tilat.  Hevosen anestesian voi toki suorittaa myös kenttäolosuhteissa, mutta erityisesti hevosen siirtely ja turvallisen heräämisen järjestäminen ovat kotitalleilla haaste.

Paasto ja nesteytys

Anestesiaan valmistelu pyritään tekemään rauhallisessa ja stressittömässä ympäristössä, jotta nukuttaminen tapahtuisi turvallisesti ja mahdollisimman riskittömästi. Hevonen tuodaan klinikalle mieluiten jo toimenpidettä edeltävänä iltana, jotta kuljetuksen tuoma lisästressi olisi mahdollisimman pieni. Potilas on tyypillisesti syömättä noin 12 tunnin ajan ennen toimenpidettä. Poikkeuksena ovat varsat ja aikuisten hevosten hätäleikkaukset, jotka on suoritettava välittömästi. Syömättömyydellä pyritään varmistamaan, ettei mahalaukku painaisi muita sisäelimiä, erityisesti keuhkoja, eikä suoleen kertyisi ummetusta. Juotavaa on suositeltavaa antaa potilaille ennen ja jälkeen toimenpiteen nestetasapainon ylläpitämiseksi sekä suolen toiminnan varmistamiseksi. Nukutuksella kun on aina jonkin verran suolen toimintaa lamaava vaikutus.

Tavoitteena lyhyt anestesia

Nukutusta vaativa toimenpide pyritään suunnittelemaan ja valmistelemaan hyvin etukäteen, jotta anestesia-aika  saadaan pidettyä mahdollisimman lyhyenä. Anestesian aiheuttamat riskit kasvavat sen kestäessä pidempään. Monesti karvat ajellaan ja leikkausaluetta esipestään jo ennen varsinaista nukutusta. Suoniyhteys lääkityksiä sekä nesteytystä varten tehdään valmistelujen yhteydessä kanyloimalla potilas tyypillisesti kaulalaskimoon. Esilääkityksen ja rauhoituksen jälkeen potilas nukutetaan esimerkiksi siirrettävän seinän avulla, jolloin potilasta saadaan tuettua sen nukahtaessa. Näin nukahtaminen ja kaatuminen sujuu mahdollisimman turvallisesti. Nukuttaminen voidaan myös tehdä pehmustetussa karsinassa antaen potilaan kaatua itsenäisesti. Nukuttamisen jälkeen potilaan henkitorveen asennetaan hengitysputki, joka pitää hengitystiet avoimina. Putken avulla potilaalle saadaan annettua nukutusainetta ja lisähappea toimenpiteen aikana. Tarvittaessa potilas voidaan myös kytkeä hengityskoneeseen eli ventilaattoriin, mikäli potilaan oma hengitys ei ole riittävää.

Anestesia ei ole riskitön

Rauhoitusaineet ja anesteetit laskevat hevosen verenpainetta. Tämä voi olla todellinen uhka anestesiassa, jos verta ei saada kiertämään tasaisesti koko elimistössä. Hevosen suuri paino voi aiheuttaa rasitusta kudoksille. Alimpana olevat kudokset kärsivät herkimmin verenkierron häiriöistä ja ovat alttiina myös hermo- ja lihasvaurioille. Riskit pyritään minimoimaan potilaan huolellisella asettelulla leikkauspöydälle.  Apuna tähän käytetään  tarkoitukseen suunniteltuja patjoja ja tukia, jotka tasaavat painetta niin, että veri pääsee kiertämään tasaisemmin. Verenpaineen ylläpitämiseksi käytetään  nesteytystä sekä tarvittaessa verenpainetta nostavaa lääkitystä. Verenpainetta valvotaan anestesian aikana, aivan lyhyimpiä leikkauksia lukuun ottamatta. Potilaan anestesiaa valvoo koulutettu avustaja,  klinikkaeläinhoitaja  tai eläinlääkäri, tapauksen ja klinikan mukaan. Anestesianvalvoja seuraa toimenpiteen aikana potilaan anestesian syvyyttä sekä elintoimintoja. Potilaan syke, verenpaine ja lämpötila pyritään pitämään optimaalisina unen aikana. Anestesianvalvoja tarvittaessa syventää tai keventää unen tilaa, varmistaa verenpaineen pysymisen tasaisena sekä huolehtii sopivasta nesteytyksestä,  kivunlievityksestä ja riittävästä kaasujen vaihdosta.

Rauhallinen herääminen

Herääminen pyritään järjestämään mahdollisimman rauhalliseksi ja stressittömäksi hevoselle. Avuksi käytetään tyypillisesti rauhoittavia lääkkeitä, minkä lisäksi heräämötila pyritään järjestämään valaistukseltaan ja äänimaailmaltaan rauhalliseksi. Myös kivunhallinta on tärkeässä roolissa heräämisvaiheessa, sillä kivun tunne voi tehdä heräämisestä rajumman. Heräämisessä voidaan käyttää niin sanottua avustettua tekniikkaa, jossa hevosta tuetaan päästä ja hännästä sen noustessa ylös. Yleisemmin Suomessa käytössä on herääminen, jossa potilaan annetaan itse nousta pehmustetussa heräämökarsinassa. Heräämistä valvotaan joko fyysisesti paikan päällä tai kameran avulla. Mikäli ongelmia havaitaan, niihin on tärkeä puuttua heti.  Potilasta ei jätetä koskaan heräämään yksin ilman valvontaa.

Kira Kanerva, ELL