VARSAN KASVU SUORITUSHEVOSEKSI
Varsa syntyy ihmislapseen verrattuna hyvin valmiina. Varsa nousee ylös ja ottaa ensimmäiset haparoivat askeleensa jo ensimmäisten elintuntien aikana. Alkuun varsan liikkuminen on hieman kömpelöä ja tasapaino on vielä heikkoa, vaikka varsa ravaa ja laukkaakin nopeasti. Askellajien ja tasapainon kehittyminen vaativat aikaa ja liikkeet muuttuvat iän mukana vakaammiksi. Kehittymisen myötä myös nopeus eri askellajeissa kasvaa. Varsan aktiivisuus on suurinta ensimmäisen elinkuukauden aikana (jopa kaksinkertainen seuraaviin elinkuukausiin verrattuna), minkä jälkeen aktiivisuus alkaa pikkuhiljaa iän karttuessa vähentyä. Varhaisen aktiivisuuden on havaittu olevan tärkeää varsan liikuntaelimistön kehittymiselle. Etenkin nivelrustot, luut ja jänteet tarvitsevat kuormitusta kehittyäkseen. Mikäli liikuntaa joudutaan rajoittamaan ja varsaa pitämään karsinalevossa ensimmäisten elinkuukausien aikana, voidaan sen liikkeissä havaita eroja vapaasti kasvaneeseen varsaan verrattuna. Karsinalevossa olleiden varsojen liike on hypermetrisempää eli liikkeet ovat ylikorostuneempia kuin vapaasti kasvaneilla. Nämä muutokset eivät ole kuitenkaan pysyviä, vaan erojen on havaittu tasoittuvan kun varsa on levon jälkeen päässyt normaalisti liikkumaan. Neljän kuukauden ikäisten varsojen liikkeistä voidaan nähdä jo hieman yksilöiden välisiä eroja. Mm. askellajien lennokkuuden sekä jalkojen ojennuksen ja koukistuksen on havaittu tässä iässä heijastavan varsan liikkeitä aikuisena. Eri roduille ominaista liikkumistapaa voidaan alkaa nähdä noin 4 kuukauden iässä, vaikka peruskinematiikaltaan liike on vielä melko samanlaista.
Varsa painaa syntyessään noin 10 % tulevasta aikuisiän painostaan ja korkeus on noin 60 % aikuisiän korkeudesta. Varsan jalat ovat suhteessa pitkät sen kehoon verrattuna. Rungon ympärysmitta on alle puolet aikuisen koosta. Ensimmäisten 6 elinkuukauden aikana varsan kasvu on nopeinta. Kuuden kuukauden jälkeen kasvu jatkuu tasaisena, mutta hieman hitaampana. 2 vuoden tietämillä kasvu hidastuu selkeästi. Tähän ikään mennessä varsa voi olla saavuttanut jopa 90 % aikuisiän koostaan. Tämän jälkeen kasvu jatkuu hitaana yleensä 5 vuoden ikään asti ja joillakin vielä jopa 7 vuoden ikään asti. Jalan alaosien kasvulinjat sulkeutuvat jo varhain. Säärien kasvulinjat sulkeutuvat jo muutamien kuukausien ikäisillä. Pitkistä putkiluista viimeisimpänä sulkeutuu reisiluun kasvulinja noin 3-3,5 vuotiaana. Rangan, lantion, lavan ja kallon luiden kasvulinjoja sulkeutuu vielä tämän jälkeenkin. Kasvulinjojen sulkeuduttua nuori hevonen voi vielä kasvaa säkäkorkeutta, sillä eturaajat ovat kiinnittyneet runkoon lihasten avulla. Varsojen kasvussa ja kehityksessä on rotujen välistä vaihtelua. Myös yksilöiden välillä esiintyy eroja.
Etenkin nopean kasvun aikana varsan ruokintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Liian voimakas ruokinta ja mineraalien epätasapaino voivat altistaa kehityshäiriöille. Niin synnynnäisiin kuin myöhemmin ilmeneviin kehityshäiriöihin tulee puuttua ajoissa, sillä niillä voi olla merkittävä vaikutus varsan liikuntaelimistön kehittymiseen sekä myös varsan tulevaisuuteen urheiluhevosena. Kasvukauden jälkeen jalkojen virheasentoihin on vaikea, ellei lähes mahdoton vaikuttaa.
Vapaa liikunta suositeltavaa
Varsan liikuntaelimistön kehittymiselle paras on ympärivuorokautinen vapaa liikunta laitumella, jossa varsa saa omaehtoisesti kuormitusta nivelille, jänteille, luustolle ja lihaksille.
Erään tutkimuksen mukaan varsoilla, jotka olivat eläneet ensimmäiset 6 elinkuukauttaan vapaasti laitumella, todettiin mm. suurempia glukosaminoglykaanipitoisuuksia nivelissä ja jänteissä sekä suurempia kollageenipitoisuuksia jänteissä verrattuna tallissa eläneeseen verrokkiryhmään. Näin laitumella eläneillä varsoilla voi mahdollisesti myöhemmin olla pienempi loukkaantumisriski. Myös irtopalojen esiintyvyyden on erään tutkimuksen mukaan todettu olevan suurempaa tallissa pidetyillä varsoilla kuin vapaasti laitumella liikkuneilla varsoilla. Etenkin nopean kasvun vaiheessa intensiivisellä ja kuormittavalla liikunnalla voi myös olla negatiivinen vaikutus liikuntaelimistöön. Sen sijaan kevyellä lisäliikunnalla ei havaittu näitä negatiivisia vaikutuksia muutoin vapaasti laitumella olevilla varsoilla. Lisäliikunnan aloittamiseen ei ole alaikärajaa. Lihas- ja jännekudos modifioituvat tulevaa käyttöä varten jo varhaisessa iässä. Paras aikaikkuna liikunnan aikaansaamalle tuki- ja liikuntaelimistön positiiviselle vaikutukselle myöhempää käyttöä ajatellen on ikävuodet 0-3. Tällä hetkellä ei ole oikeaa reseptiä sopivasta liikunnan määrästä nopean kasvun aikana ja aiheesta tarvitaan lisätutkimuksia. Koska meillä Suomessa ei ole mahdollisuutta ympärivuotiseen laiduntamiseen, tulisi kiinnittää huomiota varsojen ja nuorten hevosten liikkumismahdollisuuksiin myös talvikaudella. Esimerkiksi laumassa tilavassa pihatossa elävä nuori, jolla on tukevapohjainen ja tilava alue liikkumiselle sekä liikkumiseen kannustava pihaton pohjaratkaisu (esim. ruokinta, juotto ja makuupihatto sijoitettu erilleen), vahvistaa tuki- ja liikuntaelimistöään tallissa elävää ikäkumppaniaan kestävämmäksi. Talvikaudella varsojen ja nuorten liikkuminen ei välttämättä ole riittävää, mikäli tilaa, pitävää pohjaa ja virikkeitä ei ole riittävästi. Silloin esim. maasta käsin työskentelyllä tai maastolenkeillä voidaan tukea nuoren tuki- ja liikuntaelimistön kehittymistä. Tutkimuksen mukaan 9 kuukauden ikäisillä ei vielä ole selkeää puolieroa havaittavissa, mutta jo 2 vuoden ikäisillä voidaan havaita taipumusta toispuoleisuuteen. Näin ollen varhain aloitetulla käsittelyllä ja harkitulla liikunnalla voitaisiin mahdollisesti vähentää toispuoleisuuden kehittymistä, vaikka asiasta ei vielä ole saatavilla tutkimustietoa. Varsojen ja nuorten hevosten liikunnassa tulisi kuitenkin muistaa, että yksipuolisella, intensiivisellä tai kuormittavalla liikunnalla saattaa olla haitallinen vaikutus niin fyysisille kuin henkisillekin ominaisuuksille. Tulisi pitää mielessä, että nuorella iällä hevosta ei vielä varsinaisesti valmenneta vaan vasta valmistellaan tulevia koitoksia silmällä pitäen. Nuorta hevosta ei tulisi kyllästyttää yksitoikkoisella ohjatulla liikunnalla vaan liikkumisen riemu on tärkeää säilyttää tulevia vuosia varten.