Hippos 2/2025
Sädemätä
Sädemädässä bakteerit hajottavat säteen sarveisaineen keratiininia, jolloin säde rapautuu ja sädeuurteessa tulehdus tuottaa mustaa pahanhajuista eritettä. Hevosen sädemätä kuvataan kirjallisuudessa nonproliferatiivisena dermatiittina eli hevosen säteen bakteeritulehduksena, johon ei liity kudoksen liikakasvua. Pahassa sädemädässä bakteerit voivat levitä syvemmälle kavion kudoksiin, jolloin sädemätä voi aiheuttaa kipua ja ontumaa. Yksi merkki sädemädän ulottumisesta syvemmälle kudoksiin on verenvuoto sädettä putsattaessa. Tällöin tulehdus on jo vaurioittanut säteen pintakerrosta ja tulehdus on levinnyt syvemmälle säteen rakenteisiin.
Sädemätää todetaan harvoin terveen säteen omaavilla kengättömillä hevosilla. Kengityksellä saattaakin olla merkitystä sädemädän syntymisessä. Pahat sädemädät tulee erottaa säteen profileratiivisesta dermatiitista eli kanker:sta (kaviosyöpä). Kanker on sädemätää vaarallisempi. Kankerissa säteen rapautumisen sijaan syntyy säteen liikakasvua, joka ulottuu päkiäisiin, anturaan ja kavion seinämiin. Onneksi kankeri on hyvin harvinainen eikä sitä käsitellä tämän enempää tässä kirjoituksessa.
Säde ja sädepatja ovat muovautuvia rakenteita kavioseinämän ja kaviorustojen välissä, jolloin ne vastaanottaessaan voimia toimivat iskunvaimentajina laajetessaan ja supistuessaan. Tällä tavoin säde suojaa kaviossa syvemmällä olevia herkkiä rakenteita. Jos säde kutistuu, voimat eivät enää siirry säteeseen ja seinämille tasaisesti, säteen laajenemista ei enää tapahdu ja kavion kanta kutistuu ja kaviosta tulee suora ja pysty. Tällöin myös sädepatja pienenee johtuen kavion muodonmuutoksista.
Säteen muodonmuutokset ovat oleellisessa roolissa sädemädän synnyssä. Terveen säteen levein osa kannalla tulisi olla leveydeltään vähintään 70% säteen pituudesta. Painoa vastaanottaessa säde aktivoituu, säteen varatessa painoa säde leviää ja lika ja roska irtoaa sädeuurteista. Jos säde surkastuu ja vetäytyy kavioseinämien tasosta, säteen itse-puhdistus mekanismi ei toimi normaalisti. Tällöin lika ja roska kasautuu sädeuurteisiin. Sädemädän kehittymistä edesauttavat myös kosteat ja epähygieeniset talli- ja tarhaolosuhteet. Myös riittämätön päivittäinen kavion puhdistus ja riittämätön liikunta voi lisätä sädemädän syntymisen riskiä.
Anaerobit bacteroides ja fusobacerium necrophorum bakteerilajit ovat oportunistisia maabakteereja, joita on yleisesti eristetty hevosen kavion pohjasta. Niitä pidetään yleisesti sädemädän aiheuttajina. Opportunistiset bakteerit eivät ole herkkiä läpäisemään normaalia kudosta, vaan tarvitaan kudosvaurio bakteeritulehduksen eli sädemädän aikaansaamiseksi.
Sädemädän diagnoosi on helppoa perustuen säteen ja sitä ympäröivien kudosten muutoksiin. Kavion pohjassa todetaan ylen määrin märkyyttä ja säteen uurteissa mustaa eritettä. Erite haisee pahalta. Sädemädästä kärsivillä hevosilla kuolioitunut pintakudos on usein irti säteen pinnasta. Varsinkin keskiuurre voi olla tavallista syvempi ja ulottua säteen herkempiin rakenteisiin aiheuttaen ontumaa. Keskiuurre saattaa olla halki säteen kannalta aina ruunurajaan saakka.
Säteen muutokset ja säteen halkeamat voidaan arvioida röntgenkuvista. Sivulta ja edestä otetuissa röntgenkuvissa nähdään, jos säde ei enää ulotu kavion kannatinpinnan tasolle. Kavion roikotuskuvasta voi nähdä, jos kulmatuet ovat ahtautuneet kannoilta tai jos säteessä on syvä halkeama.
Sädemädän hoidossa on oleellista palauttaa säteen normaali toiminta. Vuolulla muutetaan kaviota niin, että säde on leveimmältä osaltaan on vähintään 70% säteen pituudesta, kantakulmat tulevat säteen leveimmän kohdan tasalle ja säde ottaa painoa samassa tasossa kuin kannatinseinät. Samalla lyhennetään tarvittaessa liian pitkää varvasta. Joskus tarvitaan useamman kerran toistettu vuolu ennen kuin sädemätä saadaan hoidettua. Paranemista voi edesauttaa jättämällä hevonen kengättä korjaavan vuolun jälkeen. Pahoissa säteen halkeamisissa rengaskengällä tai sädetukipohjallisella voidaan vähentämään kantapallojen liikettä ja edesauttaa halkeaman paranemista. Joskus pukinasentoisen kaviota joudutaan vuolemaan suhteettoman paljon kannalta, jotta kantakulmat saadaan säteen leveimmän kohdan tasalle. Tällöin saatetaan tarvita kantakiilaa helpottamaan syvän koukistajajänteen vetoa.
Ennen bakteeritulehdusta hillitsevien anseptisten valmisteiden käyttöä voi olla hyvä liuotella kaviota magnesium sulfaatti liuoksessa. Lisäksi ennen paikallishoitoa on poistettava kaikki kuolioitunut kudos säteen pinnalta.
Paikallisesti sädemädän hoidossa käytetään valmisteita, jotka voivat sisältää muun muassa jodia, kloorheksidiinia ja kuparisulfaattia. Näitä laitetaan päivittäin, kunnes säde alkaa näyttää normaalilta. Erityisesti syvissä halkeamissa on hyvä valuttaa antiseptista liuosta syvälle. Toipilasaikana pidetään hevonen mieluiten sahanpuru tai hakekuivike karsinassa ja ulkoilutus kuivassa tarhassa.
ELT Olli Mäkelä