elektroakupunktio auttaa head shaking-oireisiin
Hippos 3/2019
HEAD SHAKING OIREILU HEVOSELLA
Head shakingilla tarkoitetaan hevosen kontrolloimatonta pään heilutusta. Usein pään heilutus tapahtuu vertikaalisuuntaan, mutta osa potilaista heiluttaa päätään myös horisontaalisesti tai pyörittävin liikkein. Liikkeet voivat olla hyvin teräviä ja säpsähtäviä ilman mitään selvää ulkoista ärsykettä. Lisäksi voi esiintyä nenän voimakasta hinkkaamista, jopa niin, että hevonen vaurioittaa itseään. Hevonen myös voi pärskiä tai tuhista. Vakavimmissa tapauksissa voidaan nähdä myös muuta poikkeavaa, jopa vaarallista, käytöstä. Oireilua esiintyy joko jatkuvasti, vuodenaikojen mukaan vaihdellen, yleensä kesää kohti voimistuen, tai siten että ulkona oireet pahenevat.
Oireet voivat johtua jostakin alla olevasta sairaudesta, joka aiheuttaa hevoselle kipua ja siten saa aikaan head shaking oireet. Vaihtoehtoisesti voi olla kyse pään kolmoishermon poikkeavaan toimintaan liittyvästä oireilusta.
Diagnoosi
Sairauden diagnostiikka etenee siten, että ensin suljetaan pois muut sairaudet, jotka voivat aiheuttaa kipua (tai ärsyttää kolmoishermoa), joka puolestaan aiheuttaa oireita. Hyvä esimerkki tällaisesta kivusta on hammasjuurien infektioihin liittyvä kipu. Suomessa tehdyn, juuri julkaisuun hyväksytyn, hevosten hammasperäiseen kipuun liittyvän tutkimuksen mukaan (Pehkonen, Karma ja Raekallio) kahdellatoista hevosella viidestätoista, joilla oli head shaking oireita, oireet lakkasivat tulehtuneen hampaan poiston jälkeen. Näillä hevosilla oli diagnostisoitu hampaan juurialueen infektio. Suun perusteellinen tutkimus valon ja peilin avulla tai tähystinkameralla on siis tärkeää. Useimmiten myös röntgenkuvat hammasjuurista ovat tarpeen. Lisäksi hevosen silmät tulee tutkia muun muassa kystien, massojen ja vierasesineiden varalta. Korvien tarkistus sekä neurologinen tutkimus ovat myös tärkeitä. Mikäli CT-tutkimus (tietokonetomografia) on mahdollinen, antaa se tarkempaa tietoa pään alueen sairauksista ja on röntgeniä paljon herkempi esimerkiksi hammassairauksien diagnostiikassa. Suomessa ei toistaiseksi ole mahdollisuutta CT-tutkimukseen. Ylemmät hengitystiet, mukaan lukien ilmapussit tulee myös tähystää. Vastaavia oireita voi aiheutua myös tuki- ja liikuntaelinten vaivoista, joten usein vaaditaan myös ontumatutkimus. Myös varusteiden sopivuus tulisi tarkistaa.
Mikäli edellä mainittujen tutkimusten jälkeen ei löydetä elimellistä syytä oireiluun, on diagnoosi kolmoishermovälitteinen head shaking. Tässä muodossa ajatellaan pään suuren kolmoishermon toiminnassa olevan vikaa; jostain syystä se tulkitsee tulevaksi hyvin voimakkaitakin ärsykkeitä todellisen ärsykkeen puuttuessa tai ollessa hyvin pieni. Ruumiinavauksissa tällaisista hevosista ei useinkaan löydetä mitään vikaa ja voimakkaan kipuaistimuksen voidaan päätellä liittyneen hermon vialliseen toimintaan. Nykykäsityksen mukaan tämä sairaus vastaisi ihmisellä kolmoishermosärkyä, joka on hyvin kivulias sairaus.
Hoidot
Joillakin lieväoireisilla hevosilla oireiden kurissa pitämiseksi voi riittää UV-suojattujen huppujen tai maskien käyttö ja ratsastaminen maneesissa tuulisella tai aurinkoisella säällä. Usein varusteista ja
olosuhteiden hallinasta saatu apu on vain osittainen, oireita lieventävä. Lääkkeellisesti sairautta voidaan hoitaa erilaisilla kipulääkkeillä. Hermokipuun vaikuttavia kipulääkityksiä on käytetty vaihtelevin tuloksin. Tällöin tulee myös huomioida hevosen käyttö ja doping -määräykset. Jotkut lieväoireiset hevoset voivat myös hyötyä allergialääkkeistä tai kortisonista. Tällöin toki voi olla mahdollista, että taustasyy on jokin muu kuin todellinen kolmoishermon toimintahäiriö. Myös melatoniinia on käytetty hoitona hevosilla, joiden oireilulla on selkeä yhteys vuodenaikojen vaihteluun. Hoito tulee näissä tapauksissa aloittaa selvästi ennen odotettua oireilun alkamisajankohtaa. Joitakin perinteisesti tämän sairauden hoitoon käytettäviä lääkkeitä ei tällä hetkellä ole saatavilla Suomessa. Toisaalta, erästä kunnioitettua kollegaa mukaillen, jos johonkin sairauteen on tarjolla paljon erilaisia hoitoja, tarkoittaa se, että yksikään niistä ei toimi kovin hyvin. Ja näin on valitettavasti tilanne tämänkin sairauden lääkkeellisten hoitojen osalta.
Uusimpina hoitoina ovat tulleet, lupaavia tuloksia antaneet, elektroakupunktio kolmoishermon alueelle sekä PENS hoito (percutaneus electrical nerve stimulation), joka on hieman invasiivisempi ja vaatii kalliimman laitteiston. Näitä hoitomuotoja on käytetty hermo- ja neuropaattisen kivun hoitoon ihmisillä ja hevosilla. Hoidot toteutetaan rauhoitetulle hevoselle. Joillekin jo kertahoitokin voi auttaa joksikin aikaa, toisille tarvitaan useampi hoitokerta. Yleisin protokolla on neljä hoitokertaa noin viikon välein. Elektroakupunktion etuna voidaan pitää sitä, että mikäli siitä saadaan apua hevoselle, ei ole estettä palata kilparadoille, sillä pitkiä varoaikoja ei tule. Hoitojaksot voidaan toistaa vasteen mukaan yksilöllisesti riippuen hevosen oireista. Hyvinkään Hevossairaalassa on mahdollista antaa hevosille elektroakupunktiohoitoa.
Head shaking on kivulias ja hevosen hyvinvointia vaarantava sairaus. Diagnostiikka perustuu toisten sairauksien poissulkuun ja voi siten tuntua turhauttavalta, kun yhtä yksittäistä testiä taudin toteamiseksi ei ole. Uusia lupaavia hoitomuotoja on kuitenkin tarjolla.
Sanna Harjupatana ELL