Hippos 5/2021

Hampaissa reikiä?

Infundibulan karies on tavallinen keski-ikäisten hevosten vaiva. Tutkimusten mukaan jopa 60–90 prosentilla hevosista on kariesta tai muita muutoksia infundibulassa. Infundibulat, joita on kaksi per hammas, ovat hevosen yläposkihampaan keskellä olevat normaalisti hammassementin täyttämät kuopakkeet. Myös etuhampaissa on infundibulat, joskin niiden kariesta ei juuri tavata. Hammassementti on hammasmateriaali, jossa ei ole hermoja tai verisuonia, ja se on alttiimpaa hapolle kuin kiille tai hammasluu. Hammassementti ympäröi myös hevosen hampaiden ulkopintoja. Ulkopinnan sementin syöpymistä käytetään nimen perifeerinen karies.

Miksi hevosen hampaat reikiintyvät?

Karies tai reikiintyminen on hieman harhaanjohtava nimitys hevosella, sillä infundibulan karieksen muodostumiseen ei vaadita kariesbakteeria kuten ihmisillä. Hammassementin vähyys tai puutos eli hypoplasia on nykytiedon mukaan altistava tekijä karieksen muodostumiselle. Sementin hypoplasian syy on osin epäselvä ja se liittyy todennäköisesti verenkierron katkeamiseen infundibulan alueelle liian varhain, kesken sementin muodostumisen. Siihen voi vaikuttaa esimerkiksi maitohampaan liian aikainen poistaminen, jolloin maitohampaan ja pysyvän hampaan välissä kulkeva verisuoni vaurioituu ja sementin muodostus loppuu ennen aikojaan. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa syy, sillä karies on yleisintä 6- ja 9-hampaissa, joista 9-hampaat puhkeavat ilman maitohammasta. Sementin puuttuessa infundibula on kuopalla ja tähän kuoppaan kertyy rehua sekä bakteereita. Bakteerit käyttävät rehua ravinnokseen ja muodostavat happoja. Hapot syövyttävät sementtiä ja karies laajenee sekä syvyys- että leveyssuuntaan.

Miksi karieksella on merkitystä?

Karies voi pitkään olla oireeton. Edetessään hammasluuhun karies voi aiheuttaa kipua tai vihlontaa. Ainakin näin on voitu olettaa, koska ihmisillä hammasluuhun ulottuvat vauriot voivat vihloa. Edetessään hammasluussa karies voi tulehduttaa hampaan ytimen tai hampaan rakenteen heikentyminen voi johtaa hampaan halkeamiseen. Karieksen halkaisemalle hampaalle ei ole muuta hoitovaihtoehtoa kuin poisto.

Diagnostiikka

Huolellisessa suun tutkimuksessa voidaan todeta purupinnalla erilaisia karieksen asteita. Lievimmässä muodossa muutos on vain sementissä, toisen asteen karieksessa muutoksia on sementissä ja kiilteessä. Tällaiset löydökset kirjataan ja useimmiten niitä päädytään seuraamaan. On kuitenkin tapauksia, jolloin voidaan suositella hoitoa, vaikka muutos purupinnalla olisi pieni. Erityisesti todettaessa, että muutos on syvä ja syvemmällä hampaassa on laajempi vaurio. Siinä vaiheessa, kun karies saavuttaa hammasluun, suositellaan paikkausta. Hammas voidaan paikata vielä hieman myöhäisemmässäkin vaiheessa, kun kahden infundibulan väliseinä on tuhoutunut, mutta ennuste ei ole yhtä hyvä. Vakavin karieksen aste on hampaan halkeaminen.

Hoito

Infundibulan karies voidaan paikata. Paikkaus tehdään rauhoitetulle hevoselle. Rehu ja sairas hammasmateriaali porataan pois ja infundibula puhdistetaan. Paikkamateriaalina käytetään tavanomaisesti muovia, joka kuluu hampaan mukana. Paikka kestää useita vuosia ja kuluu lopulta pois. Tämän jälkeen karies ei tavallisesti uusi. Paikkauksella pyritään karieksen etenemisen pysäyttämiseen, kivun hallintaan ja halkeamisen estämiseen. Oikein ajoitetuissa kariespaikkauksissa ennuste on hyvä. Hampaiden paikkauksesta ei tavallisesti tule hevoselle sairaslomaa, eikä paikkaukseen liity erityisiä komplikaatioita. Mahdollisia ei-toivottuja seurauksia voivat olla rauhoitukseen liittyvät, suoliston hidastumisesta aiheutuvat ähkyongelmat. Paikkoja voidaan joutua myöhempinä vuosina korjaamaan niin sanottujen reunavuotojen takia. Nämä korjaukset ovat usein melko pieniä toimenpiteitä. Mikäli karies etenee ja hammas halkeaa, on poisto ainoa vaihtoehto. Tähän liittyy sekä suuremmat kustannukset että enemmän komplikaatioita.

Mitä voin itse tehdä? Omistajan on tärkeintä huolehtia, että hampaat tarkastetaan säännöllisesti peilillä tai tähystimellä muutosten toteamiseksi ja hoidattaa ne ohjeiden mukaisesti. Tehokasta kotihoitoa ei nykytiedon valossa ole.

ELL, hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Elina Koskenranta