Hippos 3/2021
Hevosten kasvuhäiriöt
Kasvuhäiriöt ovat hyvin yleisiä, arviolta 20–25 prosentilla vastasyntyneistä varsoista ilmenee niitä. Monet näistä ongelmista asettuvat itsestään ilman, että ne vaativat hoitoa. Haaste onkin arvioida, mitkä ongelmat vaativat toimenpiteitä ja mitkä eivät.
Kasvuhäiriö ilmenee hevosilla nivelensisäisinä irtopaloina. Irtopaloja syntyy häiriöstä nivelruston kehityksessä alle vuotiailla varsoilla. Tässä epänormaalissa kehityksessä avainasemassa ovat rustokanavat. Kun niissä tapahtuu vauriota, ruston verisuonitus häiriintyy, rustosoluja kuolee ja normaali, syvempien rustokerrosten korvaantuminen luulla pysähtyy. Jäljelle jää rakenteeltaan epäkypsä sekä normaalia paksumpi rustokerros, joka on biomekaanisesti heikko ja halkeilee.
Heikko rusto liittyy vaurioihin ruston kollageeniverkossa, jonka ehjä rakenne on oleellinen nivelruston kestävyyden kannalta. Useimmiten halkeilleet rustokappaleet jäävät paikoilleen, mutta ne voivat irrota painorasituksen seurauksena ja aiheuttaa kulumaa nivelpintoihin.
Kasvuhäiriöperäisiä irtopaloja esiintyy yleisemmin täysverisillä sekä lämminverisillä ratsuilla ja ravureilla. Suomenhevosilla nivelten irtopalat ovat harvinaisempia ja poneilla kasvuhäiriöperäisiä irtopaloja ei esiinny juuri lainkaan.
Nuoret varsat paranevat paremmin
Aivan nuorilla varsoilla kasvuhäiriömuutokset voivat vielä palautua itsestään ja varsan nivel toipuu normaaliksi varsan ensimmäisen vuoden aikana. Paranemiseen vaaditaan, että riskialtis rustokappale luutuu takaisin emäluuhun. Yli vuoden ikäisillä varsoilla paranemiskyky heikkenee huomattavasti, koska rustokanavat kuihtuvat ja ruston verisuonistus niiden kautta lakkaa. Vuoden ikäisillä todetut irtopalat eivät todennäköisesti enää tartu takaisin.
Erityisesti vuotiailla rasituksen taso on tärkein yksittäinen tekijä, joka vaikuttaa irtopalan syntyyn. Liikunnan rajoitusta suositellaan, jos epäilyttävä kasvuhäiriömuutos todetaan aikaisessa vaiheessa.
Liikunnan vähentämisen lisäksi ruokinnan vähentäminen ja nivelturvotuksen lääkinnällinen hoito voivat olla tarpeen. Nivelensisäisten irtopalojen poistoa suositellaan yleensä vasta yli vuotiaille varsoille.
Taustalla useita tekijöitä
Kasvuhäiriöiden syitä on moninaisia: perimä, ruokinta, ympäristötekijät ja biomekaaniset syyt. Geenit ja ruokinta vaikuttavat hevosen kasvunopeuteen, ja nopeammin kasvavilla varsoilla on suurempi alttius kasvuhäiriöperäisiin vaurioihin.
Riskialttiutta vähennetään rajoittamalla ruokinnassa helposti sulavia hiilihydraatteja, jotka paitsi edesauttavat nopeaa kasvua, voivat aiheuttaa hormonaalisia haittavaikutuksia (hyperinsulinemia). Kuparin puute saattaa myös aiheuttaa kasvuhäiriöitä. Siksi on suositeltu lisäämään kuparia tamman ruokaan viimeisellä tiineyskolmanneksella niillä alueilla, joilla kuparin saanti on huonoa. Liikunnan puute, epäsäännöllinen liikunta ja liiallinen liikunta voivat kaikki edesauttaa irtopalojen syntyä.
Perinnöllisyyden merkitys kasvuhäiriön syntyyn on edelleen paljolti epäselvää. Esimerkiksi vuohisnivelten ja kintereiden osalta perimän ja kasvuhäiriöiden esiintyvyyden yhteys on heikko. Useita geenejä on toki hevosella yhdistetty kasvuhäiriöiden syntyyn, mutta tässä runsauden pula vaikeuttaa yksittäisen geenin merkityksen arviointia.
Muutosten sijainti vaikuttaa ennusteeseen
Lämminverisillä ravihevosilla kintereen irtopaloilla on tutkimusten mukaan negatiivinen vaikutus kilpailutuloksiin pidemmällä aikavälillä, vaikka palat poistettaisiin aikaisessa vaiheessa varsana. Tutkimuksessa näillä hevosilla todettiin olleen vähemmän startteja ja enemmän nivelongelmia verrattuna ravureihin ilman ko. irtopaloja.
Kasvuhäiriöt voivat johtaa myös luunsisäisiin kystiin. Reisiluun alaosan mediaalisen nivelnastan kystat ovat yleisimpiä. Quartereilla ja arabeilla näitä reisiluun kystiä tavataan yleisimmin. Luun sisäisten kystien ennuste on usein ollut huono, mutta hoitotekniikat ja ennuste ovat parantuneet. Kystien sisäisillä implanteilla on saavutettu hyviä tuloksia kystien hoidossa.