Hippos 1/2019
Hevosen jännevamma
Hevosen koukistajajänteillä on hämmästyttävä supistumiskyky. Koukistajajänteisiin liittyvillä lihakset myös edesauttavat jalan koukistumista. Lihakset eivät kuitenkaan yksistään riitä aikaansaamaan liikettä, koska lihasten supistumiskyky on vain pari senttiä. Koukistajajänteiden supistumiskyky onkin hevosen alaraajan liikkeelle ratkaisevan tärkeää. Urheiluhevosten koukistajajänteiden turvamarginaalit ovat pieniä eli kovassa rasituksessa koukistajajänne saattaa revähtää. Lisäksi hevosen vanhetessa jänteiden rappeumamuutokset voivat altistaa jännevauriolle. Ojentajajännevammat harvoin aiheuttavat hevoselle pysyvää ongelmaa vaan ne paranevat yleensä erittäin hyvin; jopa silloin kun jänne menee traumaattisesti kokonaan poikki.
Tavallisimmin hevosella revähtää pinnallinen koukistajajänne. Jännerevähdyksissä oireet ovat usein hyvin selviä, koska revähtänyt jänne turpoaa ja on arka käsittelylle. Alkuun ontuma voi olla voimakasta mutta usein ontuma lievenee selvästi muutamassa päivässä. Jännerevähdyksen oireet vaihtelevat riippuen hevosesta, revähdyksen paikasta ja vaurion vakavuudesta. Iäkkäillä (>15v) ratsuilla etujalan pinnallisen koukistajajänteen revähdys voi olla erittäin vaikea todeta, koska revähdys on usein etupolven jännekanavan sisällä. Ontuma on usein voimakasta mutta paikallisoireet hyvin lieviä. Jännevaurion lisäksi monet muutkin traumat ja sairaudet kuten esimerkiksi imusuonentulehdus, kavionpaise tai hankosidevamma voivat aiheuttaa säärellä turvotusta.
Jännevauriodiagnoosi varmennetaan ja vaurioaste arvioidaan ultraäänitutkimuksella. Jännevaurio arvioidaan ultraäänitutkimuksella 2-3 päivän kuluttua traumasta. Akuutissa jännevauriossa revähdysonteloon kerääntynyt nesteturvotus voi virheellisesti liioitella säievaurion määrää. Siksi vaurion vakavuus on hyvä arvioida vielä uudestaan 2-3 viikon kuluttua, kun pahin tulehdusvaihe on ohi.
Koukistajajännerevähdys voi vaarantaa hevosen kilpailu-uran. Toistuvat ja vakavat jännevauriot voivat myös pysyvästi rampauttaa hevosen. Jännevauriota epäiltäessä hevonen tulee pitää levossa ja vaurioitunutta jännettä kylmätä esimerkiksi vesijohtovedellä. Säären tukiside vähentää turvottelua ja lieventää kipua. Tukisiteen tulee olla hyvin pehmustettu, koska tiukat siteet ilman riittävää pumpulipatjaa saattavat aiheuttaa vakavia ihovaurioita ja pahentaa jännevauriota. Myös tulehduskipulääkkeet saattavat olla tarpeen kivun ja turvotuksen takia.
Revähtäneen koukistajajänteen hoidon haasteena on saada revähtymäalueella kimmoisaa jännekudosta sidekudosarven sijaan. Sidekudosarpi ei jousta yhtä hyvin kuin alkuperäinen, terve jänne, jolloin arpeutunut jänne ei kestä yhtä hyvin rasitusta kuin normaali koukistajajänne. Rajoitun liikunnan tarkoitus on edesauttaa
vaurioituneen jänteen säikeiden järjestäytymistä ja vähentää sitkeän arven muodostusta. Jännevaurion paraneminen kestää usein yli puoli vuotta.
Jännevaurioiden paranemisen nopeuttamiseksi ovat biologiset hoidot viimeisten 10 vuoden aikana yleistyneet jännevaurioiden hoidossa. Verihiutalerikas plasma (PRP eli platelet rich plasma) on tavallisin pistoksena jännevaurioon annettavista biologisista hoidoista. Kantasoluhoitojen toivottiin 10 vuotta sitten merkittävästi parannuskeinoa jännevauriossa, mutta kantasoluhoidon suosio menetti vähän suosiota hoidon epävarmojen tulosten ja hoidon kalleuden takia. Kantasoluhoidon on tällä hetkellä yksinkertaisempaa ja halvempaa kuin aiemmin, koska kantasolut saa nykyään valmiina tuotteena eikä hoidettavalta hevoselta tarvitse ottaa soluja varten luuydintä tai rasvaa solujen viljelyyn. Laserista on saatu hyviä tuloksia jännevikojen hoidoissa. Siinä Laser laiteella hoidetaan toistuvasti vaurioitunutta jännettä kahden viikon aikana. Tulokset ovat olleet lupaavia. Kaikilla hoidossa käytettävillä laserlaitteilla ei voida osoittaa samanlaisia tuloksia, koska laserhoidossa käytettävin laitteiden tekniikkaa vaihtelee suuresti.
Olli Mäkelä ELT