Hippos 5/2026

Luukystat

Hevosen luukystat

Hevosella luukystat voivat aiheuttaa ontumaa. Luukystia on todettu hevosella aina siitä asti, kun hevosista on otettu röntgenkuvia. Ensi alkuun todettiin luukystia hevosen alaraajassa, mutta röntgentekniikan kehittyessä selvisi, että niitä voi olla myös hevosen takapolvessa.

Luukystan aiheuttama ontuma voi olla ajoittaista tai selvää, ontuma-asteen välillä vaihdellen. Myös ontumattomalla hevosella voi olla luukysta. Luukystat eivät hevosella ole synnynnäisiä. Luukysta syntyy useimmiten varsana saadun nivelruston alaisen luutrauman ja nivelpinnan vaurion seurauksena. Nivelpinnan vaurion kautta nivelnesteen haitalliset entsyymit nakertavat nivelruston alaista luuta ja luumuutos nähdään röntgenkuvissa luuharventumana. Nivel- ja luumuutokset joko pahenevat yhden vuoden ikään mennessä tai rauhoittuvat itsestään, jolloin nivelpinnalle jää vain tasaantuma merkkinä itsestään rajoittuneesta luukystasta. Nivelpinnan tasaantumamuutos on tällöin aikuisilla hevosilla vain oireeton sivulöydös radiologisissa tutkimuksissa.  Tavallisimmin luukystia todetaan jo alle 2-vuotiailla hevosilla, mutta niitä voi muodostua myös aikuisilla hevosilla. Luukystia on tavallisimmin  quartereilla, lämminverisillä ja täysveriratsuilla.

Luukystat huomataan usein oireettomilla nuorilla hevosilla tavanomaisissa irtopalakuvissa. Luukysta näkyy röntgenkuvissa luuharventumana lähellä nivelpintaa ja sitä ympäröi usein tiivis uudisluureuna. Luukystia on erikokoisia ja erimuotoisia, ja ne voivat esiintyä missä nivelessä tahansa. Tavallisimmin niiden on todettu esiintyvän hevosen takapolvessa reisiluun sisemmässä nivelnastassa (kuva 1), hevosen säären alaosassa sisäsivulla ja varvasluissa (kuva 2). Luukystien yhteydessä ei todeta kasvuhäiriöperäisiä irtopaloja.

Luukystia on aikojen saatossa hoidettu lukuisilla eri tavoilla. Pelkkä lepo ja tulehduskipulääkkeet ovat olleet alun alkaen tavallinen hoito ja sitä käytetään vieläkin varsinkin nuorilla hevosilla useasti. Luukystia on hoidettu myös injisoimalla kystaan kortisonia joko ultraääniohjauksessa tai tähystysleikkauksessa. Nuorilla hevosilla luukystan injisointi kortisonilla on tavallisin hoito.

Kirurgisesti luukystia on hoidettu sekä oireettomilla että ontuvilla hevosilla. Jos oireettomalla nuorella hevosella kysta ulottuu nivelpintaan, kirurgista hoitoa voidaan suositella ennaltaehkäisemään nivelrikkoa. Kirurgisesti luukysta voidaan tähystysleikkauksessa kaapia puhtaaksi luukyretillä ja luukystaan siirtää luuhohkaa. Kaavinta ei ole enää takapolvissa suositeltavaa, koska luukystien on takapolvissa todettu suurenevan kaavinnan seurauksena. Uusimpina hoitomuotoina ovat luukystien ruuvaus (kuva 3) tai täyttäminen sulavalla implantilla. Näilläkään hoitomuodoilla ei luukysta useinkaan häviä hevosen raajojen röntgenkuvista, mutta niiden avulla voidaan estää nivelrikon kehittyminen. Ennuste normaaliin urheilukäyttöön palaamiselle luukystien kirurgisen hoidon jälkeen on ontuvilla hevosilla noin 60 %. Jos nivelvaurio on pitkälle edennyt, ei kirurgiaan kannata ryhtyä. Tällöin kortisoni nivelensisäisesti voi auttaa hevosen oireisiin.      

Olli Mäkelä

ELT, Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri

Ortopedia ja kirurgia, ontuma- ja selkätutkimukset, ostotarkastukset, niveltähystykset, ruunaukset ja muu kirurgia