Hippos 1/2020

Kissing spine - okahaarakevälien kaventuma

Hevosen selkärangan nikamien pysty- eli okahaarakkeet ovat korkeimmat sään kohdalla. Okahaarakkeet taipuvat rintarangan alueella taaksepäin aina viidenteentoista rintanikamaan asti, mistä edelleen ne taipuvat eteenpäin. Okahaarakkeet ovat normaalisti erillään toisistaan. Niiden normaali väli on neljä millimetriä röntgenkuvista arvioituna. Täysverihevosilla on erityinen alttius okahaarakevälin kaventumaan. Kaventuneella okahaarakevälillä tarkoitetaan alle neljän millimetrin väliä, mutta väli voi kaventua voimakkaasti tai jopa hävitä kokonaan. Tavallisimmin ahtautuneita okahaarakevälejä todetaan satulan alla eli kolmannentoista rintarangan ja ensimmäisen lannerangan nikamien välillä, mutta myös lannerangan ja sään alueella voi esiintyä kaventumaa. Isot okahaarakkeiden luustomuutokset yhdessä useiden välien kaventumien kanssa ovat todennäköisemmin kipeitä kuin yksittäinen kaventuma. Uudisluu okahaarakkeiden välissä voi ulottua okahaarakkeen tyveen ja joskus vauriota voi olla myös nikamien välisissä fasettinivelissä. Okahaarakkeet voivat tehdä valeniveliä myös keskenään. Nämä kaikki voivat merkittävästi pahentaa hevosen oireita. Myös oireettomilla hevosilla voi olla voimakkaita muutoksia, kuten okahaarakkeiden uudisluuta ja täysin toisiinsa liittyneet okahaarakkeet. Kliininen tutkimus on oleellinen arvioitaessa kaventuman merkitystä hevosen oireisiin. Selkäkipuisilla hevosilla selkä ei jousta normaalisti ja rinta-lannerangan liike on rajoittunut. Tämä on helpointa todeta tutkittaessa hevosta käynnissä ja ravissa. Hevonen saattaa suojella kipualuetta, jolloin sen selkälihakset ovat spasmissa eikä hevonen taivuta selkäänsä normaalisti.

Pitkään jatkuneet selkäkivut johtavat selkälihasten kuihtumiseen. Hevosen saattaa arkoa satulavyön kiristystä tai ratsastajan nousua selkään. Rajut oireet kuten pukittelu, juokseminen alta pois, pään ravistelu, pystyyn nousu tai potkiminen ovat melko harvinaisia. Tätä tavallisimpia oireita ovat suorituskyvyn heikkeneminen, ongelmat laukassa (ristilaukka, tasalaukka), voimaton takajalkojen liike, toispuoleisuus, vinous kaarevalla uralla tai ongelmat takajalkojen kengityksessä. Yksistään oireiden perusteella ei useinkaan voida olla varmoja kivun aiheuttajasta, koska vastaavia oireita aiheuttavat selän lihaskivut, satulaongelmat, selän fasettinivelvaivat, välilevyvauriot, spondyloosi, jalkaviat, kaularangan alaosan sekä lannerangan kiputilat. Erotusdiagnostisesti on tärkeää harkita myös muita kuin ortopedisia kivun aiheuttajia kuten mahahaavaa, suolistotulehdusta tai hiekkaa paksusuolessa. Okahaarakekipua hoidetaan usein lääkkeillä. Kortisoni on tavallisin lääke, joka injisoidaan eli ruiskutetaan ahtautuneeseen okahaarakeväliin. Kortisonilla rauhoitetaan aktiiviseen luumuodostukseen liittyvää tulehdusreaktiota. Bisfosfanaattilääkkeistä voi olla apua lisäämään selän liikkuvuutta.

Leikkaushoito saattaa olla vaihtoehto tapauksissa, joissa konservatiisella hoidolla ei saada hevosta kivuttomaksi. Okahaarakkeiden välejä suurentamalla helpotetaan kipua ja liikerajoittuneisuutta. Leikkausta seuraa pitkä kuntoutusjakso. Selkävaivan hoidossa on kivun lievityksen ohella oleellista kiinnittää huomio liikerajoitteisiin ja liikuntaan. Fysioterapeutilta kannattaa pyytää ohjeita selän liikkuvuuden lisäämiseksi. Selkävian hoidossa pitkät lepojaksot eivät ole suositeltavia. Aktiivinen selkälihasten tuki on toipumisen kannalta välttämätöntä ja kortisonihoidon jälkeen suositellaan pian aktiivista selän lihaksia vahvistavaa työskentelyä kuten mäkikävelyä, kavaletteja ja kevyttä laukkatyötä. Hevosen ratsastaminen selkä pyöreänä on suositeltavaa, sillä se loitontaa okahaarakkeita toisistaan. ●