Mystinen sarkoidi

Sarkoidi näyttää syylältä, mutta on ihokasvain.

Kun nuoren hevosen turpa on täynnä syyliä, on kyseessä hevosen papilloomaviruksen aiheuttama tulehdusmuutos. Vaiva on ikävän näköinen, mutta vaaraton ja ohimenevä. Syylistä kärsivä hevonen on yleensä nuori, sairaus ilmenee puolesta vuodesta tyypillisesti kahden vuoden ikään saakka, joskus neljäänkin ikävuoteen asti.

”Syylät ovat sellaisten hevosten sairaus, joilla elimistön puolustusjärjestelmä ei ole täysin kypsä, tai se on jostain syystä heikentynyt. Mikäli vanhemmalla hevosella puolustusjärjestelmä jostain syystä laskee, esimerkiksi ushingin taudin tai vastaavan yhteydessä, saattaa syyliä jälleen ilmetä”, hevossairauksien erikoiseläinlääkäri ja amerikkalainen hevosten sisätauti- ja tehohoitospesialisti Jonna Jokisalo Hyvinkään Hevossairaalalta kertoo.

”Ikävän näköistähän se on, kun joskus koko turpa on täynnä syyliä, mutta niistä ei tarvitse olla huolissaan. Syylät häviävät itsestään parissa kuukaudessa.”

Sarkoidi muistuttaa ulkonäöllisesti isohkoa syylää tai syylärykelmää, mutta kyseessä on ihokasvain. Sarkoidi ei myöskään ole yhtä harmiton kuin syylä, sitä voi olla vaikea hoitaa ja etenkin silmän alueelle tulevat sarkoidit saattavat johtaa hevosen lopettamiseen. Toisaalta harmittomassa paikassa oleva sarkoidi voi pysyä muuttumattomana pitkään, eikä haittaa hevosta.

Sarkoidin aiheuttajana pidetään naudan papilloomavirusta. Jokisalo kertoo, että sarkoideja on tutkittu paljon, mutta tarkkaan ei tiedetä, miksi jotkut hevoset sairastuvat ja toiset eivät.

”Ajatellaan, että tartunnan saamiseksi ihossa pitää olla jokin vaurio, esimerkiksi haava, ja hevosella pitää olla geneettinen alttius saada sarkoidi.”

Sarkoideista on pystytty eristämään nautojen papilloomavirusta, joka on ainoa papilloomavirus, joka pystyy infektoimaan eri eläinlajeja. Se voi tarttua hevoseen joko naudasta tai toisesta hevosesta. Myös kärpästen on ajateltu levittävän virusta.

Tartuntamekanismi ei ole tutkijoille täysin selvä. Hevoselle pystyy aiheuttamaan sarkoidin injektoimalla ihoon papilloomavirusta, mutta näin aiheutetut sarkoidit häviävät itsestään.

”Joku muu tekijä täytyy olla lisänä, miksi sarkoidi jää hevoseen eikä poistu. Jollain tavalla se on myös tarttuva tauti. Jos laitumella tai muussa laumassa on hevonen, jolla on sarkoidi, ja terveistä hevosista on otettu kontrollinäytteitä, on niistä noin 10 prosentilla virusta ihossa. Eli se voi myös tarttua hevosesta toiseen”, Jokisalo toteaa.

Muutama vuosi sitten eläinlääkäripäivillä luennoivat sarkoideihin perehtyneet eläinlääkärit Anna Hollis ja Jeremy Kemp-Symonds. Jokisalo kertoo, että Kemp-Symondsin oman teorian mukaan myös eläinlääkäri voi levittää sarkoidia hevosesta toiseen. Tieteellisesti teoriaa ei ole todistettu, mutta Kemp-Symonds perusteli päättelyä sillä, että aika usein sarkoidi sijaitsee kaulasuonen päällä. Samaan kohtaan eläinlääkäri koskee rauhoittaessaan hevosen tai ottaessaan siltä verta.

Jokisalon oman kokemuksen mukaan sarkoidi ei esiinny suomalaisessa hevospopulaatiossa yhtä yleisesti kuin esimerkiksi Irlannissa ja Englannissa.

”Irlannissa tehtyjen tutkimusten mukaan 6 prosenttia hevosista sairastaa sarkoidia. Suomessa ei ole tehty aiheesta tutkimusta, mutta sanoisin, että esiintyvyys on paljon vähäisempi.”

Hevosen rotu tai käyttötarkoitus ei vaikuta sarkoidin esiintyvyyteen. Poneilla sarkoidi on harvinaisempi kuin hevosilla. Jostain syystä sarkoidia esiintyy ruunilla enemmän kuin tammoilla tai oreilla, vaikka ei tiedetä miksi.

Yleisimmät ilmenemiskohdat sarkoideille ovat pään alue, etenkin silmien ja suun ympäristö, rinta, nivunen ja esinahka.

”Siitä se kärpästeoriakin on tullut, että paikat ovat samoja, joissa kärpäset viihtyvät”, Jokisalo hymähtää.

Sarkoideja on kuutta eri tyyppiä, ja ne jaetaan ryhmiin ulkonäön perusteella. Ulospäin näkyy usein vain osa sarkoidista. Vaikka sarkoidi voi juurtua syvälle kudoksiin, ei se tee etäpesäkkeitä, vaan kasvaa ainoastaan siinä, missä on näkyvissä. Hoitosuositukset eri sarkoidityyppeihin vaihtelevat.

”Suomessa on ollut vähän sellainen kulttuuri – ja maailmallakin – että ne on parempi jättää rauhaan. Jos sarkoidin ottaa veitsellä kirurgisesti pois, kasvaa se helposti takaisin. Ja silloin se on vihaisempi eli kasvaa nopeammin”, Jokisalo sanoo. ”Ennen onkin ajateltu, että ne pitäisi jättää olemaan. Mutta ainakin, jos sarkoidi on silmän ympärillä, pitäisi siihen puuttua tosi nopeasti. Ne ovat hankalimpia hoitaa, kasvavat nopeimmin ja aiheuttavat helpoiten ongelmia. Ne saattavat johtaa jopa hevosen lopettamiseen.”

Jokisalo kertoo ulkomaisesta tutkimuksesta, jossa oli noin 50 hevosta, joilla kaikilla oli sarkoidi silmän alueella ja se päätettiin jättää hoitamatta.

”Siinä vaiheessa, kun sarkoidit olivat kasvaneet sen verran isoiksi, että niille oli pakko tehdä jotain, saatiin vain 25 prosentille hevosista jonkinnäköinen pidennys elinikään. Loput jouduttiin lopettamaan saman tien”, Jokisalo sanoo. ”Eli jos sarkoidi on silmän ympärillä, lähtisin hyvin herkästi reagoimaan.”

Muualla kuin silmän seudulla kasvavan sarkoidin voi Jokisalon mukaan jättää rauhaan ja seurata sitä säännöllisesti. Esimerkiksi kuukausittain otettu valokuva mitan kanssa on hyvä tapa seurata kasvaimen kasvua.

”Jos se vähänkään on sen oloinen, että se kasvaa, lähtisin kyllä aika nopeasti puuttumaan asiaan. Moni hoito tepsii paremmin, kun sarkoidi ei ole vielä kovin iso.”

Reagoida kannattaa myös, jos sarkoidi on häiritsevällä alueella, jossa siihen esimerkiksi kohdistuu toistuvaa hankausta. Sarkoidi voi pysyä pitkään muuttumattomana, mutta tiedetään, että trauma kiihdyttää sen kasvua.

Sarkoidiin on paljon hoitovaihtoehtoja, mutta mikään niistä ei ole sataprosenttinen. Kasvaimen poistaminen perinteisesti veitsellä ei ole kovin hyvä vaihtoehto, sillä sarkoidi uusii sen jälkeen herkästi samaan paikkaan, mutta kirurgisiakin poistovaihtoehtoja on.

”Jos sarkoidi on sellaisessa paikassa, että laserkirurgia onnistuu, on se erinomainen vaihtoehto. Siinä otetaan laserilla pois kaikki kerrokset, joissa kasvainta on. Tällä tekniikalla on yli 90 onnistumisprosentti, ettei sarkoidi uusi samaan paikkaan”, Jokisalo aloittaa.

”Suomessa pystytään tekemään myös elektrokemoterapiaa. Siinä hevonen on yleisanestesiassa ja kasvaimeen laitetaan sytostaattia ja sähköä, joka vie sytostaatin syvemmälle kasvaimeen. Sitä käytetään erityisesti ärhäkämpiin kasvaimiin, joihin laserkirurgiaa ei ole esimerkiksi kasvaimen sijainnin takia voitu käyttää tai jos se yksinään ei ole auttanut.”

Ulkomailla on sarkoideja hoidettu myös fotodynaamisella hoidolla, mutta Jokisalon käsityksen mukaan Suomessa hoitoa ei ole saatavilla.

”Siihen tarvitaan tietty ultraviolettivalo ja valonherkistäjä-aine, jolla alue käsitellään. Mutta se on ymmärtääkseni aika kivulias hoito, siinä tavallaan aiheutetaan kasvaimeen pitkällinen tulehdusreaktio.”

Myös ei-kirurgisia hoitovaihtoehtoja on tarjolla. Englannissa ja Saksassa pystytään hevosten kasvaimia hoitamaan sädehoidolla.

”Englannissa se tehdään rauhoitetulle hevoselle. Siinä laitetaan elektrodit paikallisesti kasvaimeen. Hoitoa tekee Suomessakin luennoinut Anna Hollis, ja hänellä on todella hyvät tulokset. Varsinkin silmän ympärillä oleviin kasvaimiin, jotka ei oikein mihinkään muuhun hoitoon vastaa. Hänellä oli suhteellisen pitkäaikaistakin seurantaa potilaista, joilla sarkoidi on hoidon jälkeen jäänyt kokonaan pois”, Jokisalo kertoo.

Kyseessä ei ole ihan joka pollen hoito, sillä hevonen on hoitoa varten kuljetettava Englantiin. Hoitojakso kestää viikon, jonka aikana sädehoito tehdään kahdesti. Kustannukset nousevat jo matkan takia useisiin tuhansiin euroihin.

”Saksassa se tehdään vähän eri tavalla. Hevonen on yleisanestesiassa ja siinä on pikkuisen isompi riski, että silmään tulisi sekundäärisiä vaurioita. Kustannus on samaa luokkaa.”

Suomessa toteutettavista hoidoista seuraavaksi tutkituin ja tehokkain on niin sanottu immunoterapia. Siinä kasvaimeen laitetaan BCG-injektiona mykobakteerivalmistetta.

”Kun sitä laitetaan kasvaimeen, alkaa elimistö hylkiä mykobakteeria, jolloin se tuhoaa kasvaimen siinä samalla”, Jokisalo selventää.

Immunoterapiaa voi käyttää kaikkialla hevosen kropassa oleviin kasvaimiin, mutta ei jaloissa oleviin. Raportoitujen tulosten mukaan teho on silmän ympärillä sijaitseviin sarkoideihin 70 prosenttinen ja muualla kehossa sijaitseviin 60 prosenttinen. Hoito on tehtävä jokaiseen kasvaimeen erikseen. Hevonen saa 4 injektiota viikon välein, ja mahdollisesti hoitoa jatketaan vielä kuukauden päästä vasteen mukaan.

”Me olemme käyttäneet hoitoa kahdelle hevoselle, joista toinen vastasi siihen erittäin hyvin. Toisella oli jo tullessa niin isot sarkoidit, että oli tarkoitus vain saada sille lisävuosia, ja siinä onnistuttiin kyllä.”

Sarkoidien hoitoon voi kokeilla myös voiteita. Eniten kokemusta on herpesvoide asikloviirista ja 5-fluorouracil- eli 5FU-voiteesta. Lisäksi on olemassa ulkomailta tilattavia sarkoidivoiteta, joista ei tarkasti kerrota, mitä ne sisältävät.

”Asikloviirin suhteen oltiin aluksi tosi innostuneita, mutta käytön yleistyessä innostus on vähän hiipunut. Siitä on saatu vähän molemmanlaista tulosta. 5-FU:n teho on 60 prosentin tienoilla”, Jokisalo kertoo.

”Mutta 100 prosenttista tehoa ei saa millään muulla kuin säteilyllä ja elektrokemialla ja periaatteessa laserkirurgialla. Kaikki muut hoidot ovat siltä väliltä.”

Johanna Heinonen

FAKTA

Hevosen papilloomaviruksen aiheuttamat syylät ovat nuorten hevosten ohimenevä ja vaaraton vaiva

Sarkoidi taas on ihokasvain, jonka aiheuttaa naudan papilloomavirus Eri sarkoidityypit on kuvattu esimerkiksi sivulla https://equinesarcoid.co.uk/types (englanninkielinen sivusto)

Artikkeli julkaistu Hevosurheilussa.